Moi taas, haikara

Jokainen Critter Nationin omistaja tietää kuinka pakovarmoja ko. häkit ovat, eikö vain?
Niistä ei pääse rotta ulos, vaikka pähkäilisi kaksi vuotta asiaa. Paitsi tietenkin kun ovi on auki.

Tämä selvä, mutta sisäinen pitävyys osoittautuikin taas hieman heikommaksi.
Meillä on paljon yhdistettyjä Crittereitä, joista osa on kolmikerroksisia. Alimmassa kerroksessa asuu aina yksi pieni lauma, ja kahdessa ylimmässä yksi. Yhden tällaisista torneista jaamme Meijun kanssa. Minulla on pieni tyttölauma alhaalla ja hänellä on iso tyttölauma kahdessa ylimmässä kerroksessa.
Tai oli, kunnes tytöt päättivät laajentaa reviiriään. Olivat sattuneet syömään pohjalaatikon auki juuri siitä nurkasta ja häkistä, missä ei ollut ritilää välissä.

Aloin siis tuossa eilen ruokkia elukoita, ja samalla tietenkin päällisin puolin vilkaisen, että rottia löytyy suunnilleen oikea määrä jokaisesta häkistä. Tämä tyttöhäkki oli viimeinen, ja järkytyin syvästi tajutessani, että siellä ei ole kuin yksi rotta. Käänsin häkin tavarat ympäri ja aloin jo miettiä, että miten ihmeessä ne ovat muka päässeet ulos häkistään.
Sitten yksi burmese-tyttö kurkkaa häkin nurkassa katosta alakertaan, että ai mitä, ruokaa?

Tulimme sitten siihen tulokseen, että jos kerta haluavat olla yhdessä, niin olkoot. Siellä ne tapittelivat ihan sulassa sovussa meitä. Mitään ylimääräistä ei ole rottahuoneesta missään vaiheessa kuulunut, niin ilmeisesti olivat laumautuneet hienosti ihan keskenään.

Vähän ikävämmin kävi, kun laitoin kaksi nuorta kotiaodottavaa poikaa omaan poikalaumaani. Yleensä pojat ovat ottaneet tulokkaat tosi kivasti vastaan, vaan toisin kävi tällä kertaa. Pojat hakattiin ihan täysin ennen kuin tajusin koko asiaa. Kutsuin Elinan putsaamaan toisen rotan samalla kun itse putsasin toisen. Sitten pojat boksiin ja mietintämyssyä päähän, että mitäs nyt.
Perustin sitten junnupoikahäkin, jonne heitin kaikki ylimääräiset pojat. Eipähän pitäisi tulla ongelmia.

Ilouutisia tuli myös vasta, kun haikara kävi tiputtamassa Verasille 10 nakkia perjantaina. Vaihtelen vielä mielipidettäni siitä mitä turkinlaatua ovat. 2 on selvästi sileitä, ja mahdollisesti 4 rexiä, loput tuplarexejä. Osan erottaa ihan selvästi, mutta sitten on vähän kiikun-kaakun-tapauksia.
Joukossa on punaisia ja mustia silmiä, sekä yksi, joka saattaa olla jopa rubiinisilmäinen? Sillä on todella vaalea pigmentti ihossa, ja silmät eivät ole ihan samanlaiset kuin mustasilmäisillä sisaruksilla. Eivätkä lainkaan samanlaiset kuin punasilmäisillä. Rubiinisilmäisiä taasen ei itselläni ole syntynyt koskaan, joten en osaa suoralta kädeltä sanoa, ovatko nuo nyt varmasti rubiinit. Tumma rengas ympärillä ja suuri punainen ympyrä keskellä. Mustasilmäisillä siis paksu musta rengas ja aika haalea punainen ympyrä keskellä.

Näin tällä kertaa täällä. Poikasia on vapaana molempia sukupuolia montaa eri väriä sekä minulla että Elinalla. Kannattaa laittaa mailia jos kiinnostaa enemmän.

Rottapesua ja naksuttelua

Noniin, tässä on sitten se video kuinka meillä pestään rottia. Leikkelin pesukohtia lyhkäsemmiksi, samoin kuivauskohtaa. Ehkä me joskus kuvataan sitä kun me kuivataan rotta föönil, tiedä sitte :D Tietenkin sieltä puuttuu sekoilut ja kamalimmat naamatarkennukset :D Katsojia säälien meidän äänien tilalle laitettiin musiikkia. Myöhemmin  on luvassa agilityvideo, jahka saan aikaiseksi.

Tässä olen innostunut rottien kans naksutteluun ja ekana projektina Sinin pyynnöstä aion opettaa jotakin rottaa kannattelemaan jonkin sortin pikkukoria. En ole kyseistä koria vielä edes nähnyt, kun oon vaan ehtinyt naksutusta opettaa. Isla, Moira ja Mulder päätyvät koekaniineiksini. Sini ei tosin pikkurottaa halunnut koria kannattelemaan, joten Moiralle tämä kunnia sitten. Islahan on uusin tuokas, pikkuinen buff kikkura tyttö, joka tuli Lefulta :]

 

 

Porvoossa

Vuoden ensimmäinen näyttely oli taas vilkas. Rottavauvoja oli myytävänä niin paljon, että myyntipöytä ei riittänyt kunnolla, vaan bokseja oli kasailtu päällekäin. Olemme itse hakanneet päitämme seiniin täällä, kun tuntuu etteivät poikaset vain mene kaupaksi. Tutuille vakipaikoille on saatu tungettua lapsia sijoitukseen, mutta muuten ei ole oikein ollut kiinnostusta kenelläkään. Toisin sanoen ei ole tullut edes kyselyitä!
Ilmeisesti se on tämä talvi huonoa aikaa… Muistan sitten ensi vuonna, että yritetään jättää alku- ja loppuvuodelle mahdollisimman vähän astutettavaa. Yleensä näitä edes kysellään.

No mitä muuta Porvoossa. Muunnoksen Parhaille jaettiin kunniakirjat, ja itse ainakin olen oikein tyytyväinen viime vuoteen. 304 Sateda ja 317 Sunday olivat molemmat MP-11. Samoin tietenkin Veras (Fin DCh MP-11 DW-11 Darkgreen Veras). Myös Elinalla minulta sijoituksessa oleva Zaya’s Roskilde, eli Provo, sai tittelin. Kolme omaa MP-11-kasvattia lämmittivät kumminkin mieltä.
Saimme myös viime vuoden viimeiset rattukset, jotka eivät olleet tulleet perille, ja laskin tietenkin heti mille sijalle Veras lopulta sitten Vuoden Voittaja-kisassa sijoittui. Kuudenneksi, eli oikein hienosti!
Nythän Veras ei tosiaan ollut lainkaan mukana näyttelyssä, kun on toivottavasti tiine.

Näyttelyssä oli cream-kasvattini Witmaster, joka oli kasvanut hurjasti sitten viimenäkemästä. Ja siitä oli tullut oikein komea. Rexaus oli kehittynyt hienoksi, etenkin selässä oli oikein upeaa kiharaa. Niskassa sitten ei, mutta niska taitaa olla vaikea kohta. Väriltäänkin poika oli kiva, ja luonne mitä mahtavin. Sain pussailla sitä pari kertaa päivän aikana. Tuo poikue on kyllä ollut muutenkin tosi onnistunut luonteiden osalta. Näin vähän aikaa sitten yhden tytön siitä poikueesta, ja välittömästi kun olin ottanut likan syliin, alkoi raksuttelu ja silmänmuljotus. Meijun tyttö teki tasan saman, kun ennen näyttelyä katselin sitä. Ja onhan minulla omiakin suloisuuksia niistä!

Lisää iloa päiväämme toivat marteneiden puollot! Ilmoitimme kuusi martenia näyttelyyn, ja kaikki saivat puollot. Nyt on sitten ainakin tarpeeksi puoltoja, että voimme hakea martenia vihdoin koestandardiin. Mukana olivat Aedra ja Daedra, Moldred, Morgana, Hector ja Melkor. Ei sillä, lempinimet eivät varmaan sano mitään. Kolmesta eri poikueesta siis marteneita, Melkor on tuosta viimeisimmästä. Näimme myös Lenan Clion, jonka väri näytti tosi hyvältä.
Clion vauvat muuttivat myös meille tänne etsimään koteja. Yksi tyttö jäi matkalle ja lähti sijoitukseen. Tosi suloisia, lääpittyjä mustia vauvoja olisi siis tarjolla. Sijoitukseenkin voidaan vielä joku tyttö antaa, jos se vaan kiinnostaa.
Valitettavasti sitten saimme yhden vanhemman marten-kasvatin takaisin, lopetettavaksi. Pojasta oli muodostunut pureva hormonihirviö.

Elina saa laittaa sitten ne agilityvideot, kun ovat sen koneella ja minä en noista videoista ja niitten muokkaamisesta niin tajua. En ole jaksanut opetella, kun ei ole ollut tarvetta. Elina on tehnyt sitä enemmän, joten annoin tehtävän suosiolla sille. Ja onhan ne kuvattu Elinan videokameralla. Oli jännä nähdä oma suorituksensa videolta. Katsoin Papuan toisen kierroksen parikin kertaa kun oli niin kivaa. Neiti suoriutui siis toisen kierroksen ajalla naarasluokan neljänneksi.

En oikein jaksa kirjoittaa muuta, joten kiitos siis kaikille taas näyttelystä! Nukuin melkein koko sunnuntaipäivän lukuunottamatta sitä kun käväisin äänestämässä, ja hartiat ovat aivan jumissa näyttelyn jäljiltä, mutta sellaista se on aina toisinaan. Toivottavasti seuraavaan blogimerkintääni tulee taas kuvia, suunnitelmissa on ollut kuvata rottia jo pitkään, mutta on vähän jäänyt.

Askarruttavia kysymyksiä & vastauksia

Katselin tuossa hakusanoja joilla blogiin on tultu, ja ilmiselvästi ihmiset kaipaavat muutamia vastauksia. Täältä blogista niitä ei valitettavasti ole löytynyt, joten haut ovat vetäneet vesiperän näissä tapauksissa.

Miksi rottani haistelee toisen rottani alapäätä
 Tämä riippunee hyvin paljon rottien keskinäisistä suhteista ja sukupuolista. Syitä on monia. Tutustumistilanteessa rotat haistelevat toisiaan joka puolelta, myös alapäästä. Urosrotta nuuskuttelee hyvin tarkkaan kiimaisen naaraan alapäätä. Välillä tututkin rotat tsekkaavat, että kaverin värkit ovat kunnossa.
Ihan on siis normaalia. Kai alapään haistelu voi johtua myös siitä, että toisella rotalla on joku tulehdus tms. päällä, mutta ihan ensimmäisenä en menisi sitä veikkaamaan.

Kiharakarvainen hevonen
American Curly Horse, baskirianponi ja american bashkir curly. Ovat söpöjä, mutta jos tahtoo tietää enemmän, joutuu kääntymään googlen puoleen. Tämä kuitenkin on rottablogi. :D

Suuri juoksupyörä
Suuri, rottakokoinen juoksupyörä on usein suhteellisen kallis hankinta. Se ei rotille ole myöskään välttämätön, mutta ihan hauska lisä häkissä. Rottakokoisia juoksupyöriä löytyy ainakin nämä: CritterTrail revolution, Silent Spinner (Large) ja extrana juoksulautanen, eli Flying Saucer Large (josta enemmän viestin lopussa).

Dumbo rotta
Dumbo on rottien korvamuunnos. Dumbolla korvat ovat sijoittuneet pään sivuille enemmän kuin pään päälle, ja korvien muoto on erilainen kuin normaalikorvaisella rotalla.
Vasemmalla dumbo ja oikealla normaalikorvainen.

Vaalea rotta
Vaaleita rottia on hyvin paljon erilaisia. Löytyy siamesea, himalayaa, pewiä, buffia, champagnea, lilacia jne. minkä kukin siis vaaleaksi määrittelee.
Jos yrittää miettiä minkä värinen rotta on, voi käydä katsomassa josko joku kesyrottayhdistyksen standardissa olevista väreistä näyttäisi oikealta. Värimäärittelyä voi kysellä myös Skeyn virallisilta kasvattajilta, ja minäkin voin aina auttaa. Määrittelyä varten rotasta tulisi olla mahdollisimman hyvälaatuinen kuva, jossa rotan väri näyttää suunnilleen siltä miltä luonnossakin. On hyvin vaikea sanoa eläimen väriä, jos kuva on vaikkapa hyvin keltainen. Mielellään kuvia tulisi olla useampi ja eri suunnista.
Varmimman värimäärittelyn saat kuitenkin aina vaikka tulemalla näyttelyyn ja kysymällä joltain kasvattajalta. Kuvista värien määrittely voi toisinaan olla hankalaa.

Milloin gerbiili tuo poikaset näytille
En tiedä miksi tämäkin hakusana on johtanut meidän blogiimme, kun en ole gerbiilinpoikasista käsittääkseni puhunut, mutta ei se mitään. En ole ikinä kasvattanut gerbiilejä, ja omistanutkin vain yhden, jota lähinnä Elina hoiti muitten poikiensa kanssa.
En usko, että gerbiiliemo ikinä varsinaisesti tuo poikasiaan näytille. Poikasten esiinmarssi tapahtuu siinä vaiheessa, kun emo ei enää jaksa tai pysty vahtimaan etteivät ne karkaa pesästä. Lunttasin, että viikon ikäisillä gerbiileillä alkaa olla karvaa, ja pariviikkoisilla silmät. Todennäköisesti poikaset alkavat siis aktivoitua maailman tutkimiseen ensimmäisen viikon loppupuolella. Suosittelen kysymään tarkemmin vaikka gerbiilifoorumilla.

Tanskan ruokia
Jokerikysymys! :D Siskoni tanskalainen avomies kertoi meille jouluaattona, että heidän jouluunsa kuuluu perinteisesti pyöreät pienet perunapallerot, jotka on uitettu sulassa sokerissa (karamellisoitu). Me itse söimme Tanskan läpi ajaessamme… Burger Kingin hamppareita ja salaatteja!
Tässä artikkelissa on tuossa aika alussa pieni pätkä tanskalaisista ruuistakin, eli lienee parempi suunnata vaikka sinne jos tahtoo tietää jotain järkevää.

Ja kyselytunti loppuu sitten tähän.

Ostin tuossa toissapäivänä sen “kohutun” juoksulautasen. Eli 12 tuuman kokoinen Flying Saucer, ja väriksi valikoinCosmic Greenin! Laitoin sen nyt pojille, joilla oli juoksulautasen mentävä tila häkissään. Niillä on aiemmin ollut Silent Spinner, mutta siinä se suurinkin koko on vähän turhan pieni isoille urosrotille. Kovasti jätkät tutkivat lautasta, mutta en tiedä onko siinä nyt juostu vai ei. En siis ole nähnyt, mutta se ei kerro mitään. Öisinhän tuolla huoneessa enimmäkseen muutenkin juostaan.
Flying saucer on siis tilaavievä ratkaisu, mutta sen pitäisi säästää eläimen selkää ja ehkäistä “juoksupyörähäntää”. Lautanen tuntui aluksi vähän heppoisalta, ja epäilytti laittaa se tuonne hunnien armoille, mutta on se toistaiseksi pysynyt ihan pystyssä ja yhtenä kappaleena.
Juoksulautasen hinta oli tuolla lähieläinkaupassamme 29,90€, joka tuntui kyllä vähän turhan suurelta siihen nähden miten kevyt läkkärä tuo hökötys on, mutta mitäpä sitä ei rotilleen ostaisi…

Jos/kun näen lautasen käytössä, lupaan tulla tänne raportoimaan asiasta.

Video rottahuoneesta

Apua, saankohan tämän toimimaan. :D Ensimmäinen kerta kun lisään yhtään mitään videota yhtään mihinkään.
Pahoittelen videon laatua, se tummeni entisestään ladatessa, eikä ollut kovin hyvälaatuinen alunperinkään.

Videolta näkee siis meidän rottahuoneen, ja minä siinä kiltisti esittelen paikat. Että tämmöinen virtuaalikierros rottalassa.

Vuosi on tosiaan nyt vaihtunut, ja minunkin pestini skeyn parissa ovat alkaneet. Olen vaihtanut ahkerasti nimimerkkejä ja oikeuksia foorumilla, ja päivitellyt hieman sivuja. Hurjasti olisi kaikkea mitä haluaisin siellä tehdä, mutta olen vielä jaksanut malttaa mieleni ja keskittyä tärkeimpiin juttuihin.
Webmasterointi on kuitenkin hommana tuttua, vaikka skeyn sivusto onkin rakennettu Joomlan päälle, josta minulla ei ennestään ole kokemusta. Vieraampaa on muu yhdistystoiminta, joka tulee nyt hallituksen jäsenyyden kautta sitten toivottavasti tutuksi. Kiitos vielä kovasti kaikille, joiden mielestä sinne ansaitsin päästä. :)

Niin ja kohtahan sitä taas nähdään Porvoon näyttelyssä. Ihana pitkästä aikaa päästä taas näyttelyyn. Kyllä niitä aina jaksaa kaivata!

Rottien joulu

Onpas siitä pitkä aika kun viimeksi tänne kirjoitin. Luulin kirjoittaneeni, kun Sini mäkätti että voisit taas kirjoittaa blogiin, mutta teksti olikin sitten jäänyt vain luonnokseksi.. :D

Joka tapauksessa kuten Sini mainitsikin, rotat joutuivat viettämään Joulua keskenään, mitä nyt tuli aattona tuomaan joulua jouluruokien ja muutaman lahjan kera. Maaka oli oikein tyytyväinen ainakin omassa häkissään, puurot sai kyytiä, mutta kissanruoka oli hyvää. Moya, tuo meillä oleva pew ja Saijalle menevä naaras pääsivät porukoille mukaani viettämään joulua. Saijan tyttö saikin sitten hyväilyä ja jouluruokaa (rottien makuun tietty) ja silityksiä ja kommentteja “voi kun on pieni” “mikä toi tahra sen nenässä on” ja “voi toista suloista, tässä vähän herkkua”. Tosiaan tuo tahrahan oli pointti. :D Tytön seurana oli kaksi muuta siskosta, jotka olivat ainakin siskoni mieleen, hänellä tosin on uroksia, niin en voinut tyrkyttää yhtä sinne ;P

Mitäpä tässä sitten muuta. Poikasia on syntynyt ja muutama etsii vielä omaa kotia. Ja niistä puheen ollen tuossa pari vuotta sitten vannoin että ensimmäinen burmese olisi nimeltään Nipsu, mutta se olikin Maaka, sitten tuli Mulder, mutta nyt minulla on Nipsukin! Näin joulun aikaan syntyneet onnekkaat saavat jouluisia ruokia aina syötäväksi. Meillä ainakin jouluomput on ihan superia, Maaka, Yoite ja Moya tosin tykkäävät enemmän porkkanalaatikosta.

Meidän puput ovat jyrsineet toisen ilmanputserin johdon, sekä tuossa ikkunassa olevan tuuletintsydeemin, jonka isäpuoleni tosin korjasi. Muutenkin tuo Meijun uroskani on alkanut jyrsiä mm. muovimattoja, jotka on siis irtonaisia ja laitettu laminaattilattian päälle suojaksi.

Muissa eläimissä onkin sitten uusia tulokkaita, kuten unikekopariskuntani Modi ja Malwa, sekä ruusuboa Nal-Hutta (arvatkaa vaan mistä on nimi :P) Tässä kuva Nal-Hutasta.  Hän on oikein mukava ja säyseä pikkukäärme, jolla on tosin hieman ongelmia syömisen kanssa. Täytyy yrittää syöttää tosi pientä ruokaa, jos vähän auttaisi. Malwa ja Modi taas ovat tyypillisiä unikekoja, eivät oikein tykkää käsittelystä ja naaras Malwa on aika arka, jopa puree, mutta minulle sanottiinkin että heitä ei ole käsitelty paljoa. Siellä mistä nämä hain oli harvinainen tan värinen unikeko, sellaisen jos saisi.. Hamsteri Illusia on myös sitten poissa nyt, löytyi kuolleena terraariostaan. Vaikkei se mulla kauaa ehtinyt ollakkaan, vain muutaman kuukauden niin kyllä mielessäni aina on tämä pieni hamstraaja. Toista hamsteria en vähää aikaa ole ottamassa kylläkään Illusian jälkeen, vaikka aivan ihania otuksia ovatkin.

 

Vähän tynkäiseksi jää tämä, varsinkin rottapuolelta, mutta oikeastaan mitään erikoista ei ole tapahtunut, nyt kun ei näyttelyitäkään ole ollut ja seuraava on vasta helmikuussa. Ehkäpä silloin sitten lisää, tai kun jotain oikeastaan tapahtuu, mikä poikkeaa normi rotta arjesta.

 

Joulun alla

Tänä jouluna rottaraukat joutuvat viettämään aaton lähes keskenänsä, sillä olemme kukin tahoillamme viettämässä joulua. Elina lupasi käydä katsomassa murusten perään, mutta muuten tosiaan ovat yksin.
Nuo edellisessä viestissä mainitut martenvauvat ovat jo yli luovutusikäisiä mörssäreitä. Emolle jätettiin vain kolme poikasta, koska tyttönen ei ollut mikään iso ja lihava. Hyvin pian kävi sitten ilmi, että tällä mammalla maitoa riittää. Pojat ovat olleet koko ajan suhteellisen kookkaita.
Luovutusiän luonteet ovat myös oikein ihania. Ota lapsi syliin, niin se tunkee pään kainaloon ja nukahtaa sinne. Ota lapsi niskaan, niin se mömmöttää ja raksuttelee siinä ennen kuin nukahtaa. Toivottavasti pysyvät yhtä kivoina…
Näitä hapsiaisia on vapaana vielä kaksi. Suuremmin emme ole vielä mainostaneet, kun tosiaan parempi pitää näitä hieman vanhemmiksi, mutta eivätköhän nuo joulun jälkeen ole jo valmiita muuttamaan uusiin koteihinsa. Kun vaan olisi ne kodit. ;)

Agita sai odotetusti poikueeseensa mustaa ja champagnea. Yhden mustan väri hämäsi minua pienenä, ja kuvittelin sen olleen jotain muuta kuin musta, mutta noh. Siitä tulikin vain harmahtava musta.
Ivalon poikue oli tasapainottavasti sitten ylläreitä täynnä. No tiesin, että siellä voi minkkiä olla, mutta en ajatellut, että melkein koko poikue. Ainoa ei-minkki uros on essex ja naaraat ovat agouti ja black irish. Muuten löytyy cinnamonia, blue cinnamonia ja minkkiä. Löytyipä poikueesta myös yksi collared.

Lahopää-Liisa

Tämä collared nauratti hetken. Muistin lukeneeni ihan vasta, että essexin ja berkshiren yhdistelmästä syntyy collaredia, mutta enpä ajatellut pääseväni todistamaan asiaa näin pian.
Muistan vielä suhtautuneeni hieman epäilevästi, koska en löytänyt kovin paljoa tukea tuolle teorialle, ja käsittääkseni Suomessa collared-projektit ovat olleet yhteydessä variegatediin (sopii korjata jos olen väärässä?)

Muuten elämä on sujunut täällä normaalisti. Poikasia riittää, ja vapaitakin on varmasti jokaiselle halukkaalle. Puput jyrsivät rottahuoneen muovimattoja (jotka ovat siis häkkien alla suojaamassa laminaattia), mutta eivät omaa puupölkkyään. Elinalle tuli uusi käärme, joka on todella ihanaluonteinen ruusuboa Nal-hutta. Hamsteriraukka löytyi menehtyneenä terraariostaan. Söpöjä Hiirenpoikasia tulvii ovista ja ikkunoista. Okahiiret eivät halua lisääntyä.

Rauhallista joulua siis kaikille. :)

Kasvatusta ja genetiikkaa

Zaya's Call Someone "Geni"

See? Sain uuden akun, eli tervetuloa taas valokuvaus!

Olen viimeaikoina opiskellut kiltisti genetiikkaa. Otin projektiksi hiirten genetiikan, koska siitä löytyy todella hyvin suhteellisen helppotajuista tietoa. Kävin läpi muutaman itselle vieraan lokuksen, ja yritän tässä nyt sulatella niitä. Palanpainikkeeksi kiinnostuin pienessä määrin koirien genetiikasta (muutenkin kuin buhundien kahden maailman yksinkertaisimman värin osalta. Soopeli ja dominanttimusta, woohoo…), joka on toistaiseksi ollut aika yksinkertaista.

Nyt ymmärrän taas enemmän, kun tietyt joskus sanotut asiat valaistuivat uusien oivallusten myötä. Suhrasin rottien c-lokusta paperille ja mietin mustasilmäisyyttä, burmesea sekä martenia. Aikoinaan sain tietoa, että marten olisi c-lokuksessa, joten toistaiseksi nyt oletetan niin. Ymmärrän kuitenkin miksi minulle on myös sanottu ettei se ole.
Eikä se selviä kuin testaamalla, jonka kanssa ollaan jo hyvässä vauhdissa!

Tahiri Veila "Vivacia"

Muuten martenprojektista täytyy sanoa sen verran, että uroksilla on ihan hirveitä luonteita. Siis laumakäyttäytyminen on ihan mahdotonta. Eivät hyväksy muita, tappelevat, haastavat riitaa… Ihmisten kanssa ovat onneksi kuitenkin olleet ihan ok. Tämän kanssa tulee olemaan työsarkaa – olen ymmärtänyt ettei tuota ole ihan helppo jalostaa pois.
Joka tapauksessa aloitimme nyt sillä, että yhdistimme martenin naaraan urokseen, joka on itse, ja jonka suku on tiedetysti laumassa mahdollisimman hyväkäytöksistä. Tämä auttaa meidät toivottavasti alkuun.

Tuon tehdyn yhdistelmän lisäksi meillä on pew x marten -yhdistelmästä syntynyt marten-vauvoja, joilla pitäisi pikkuhiljaa olla silmätkin auki. Olen pitänyt käsittelyt ihan minimissä, kun emo ei yhtään luota siihen, että en murhaisi hänen vauvojaan brutaalisti. Kun avaan dunan kannen, emo istuu mökin päällä ja pörhistää turkkinsa. Ihan on siis muuten mukava tyttö…
Sitten on yksi marten-tyttö, joka posahtaa ihan piakkoin. Tässä viikonlopun aikana ehkä?

Muita värejä sitten. Sanders Peace And Harmony x Fukushima -yhdistelmän poikaset syntyvät varmaan myös tässä viikonlopun aikana. Sileäkarvaista mustaa ja champagnea odotan.
Josephine Ivalo x Ratazana’s Daivya -yhdistelmä on toteutettu, ja naaras on toivottavasti tiine. Näistä syntynee bluea ja blue agoutia sekä mustaa ja agoutia. Uros on essex, joten niitäkin saattaa olla. Samalla saan toivottavasti tietää kantaako uros minkkiä. Molemmilla vanhemmilla paras luonne ikinä. Ja emä on rakkaan Chapuni (SiPet Zaya’s How Soon Is Now? *) jälkeläinen.
Sitten on tapaus California Classic x 304 Sateda… Ei aavistustakaan tuliko naaras nyt tiineeksi vai ei. Odotellaan kiltisti, ja mustaa sieltä tulee jos jotain. Mahdollisuus siniseen.

Kaikki kolme poikuetta voivat tuottaa myös ylläreitä, joten jännityksellä odottelen.
Darkgreen Verasin tilanne on kiinnostanut monia, joten päivitän vielä tännekin, että se lähtee astutukseen heti kun Elina muistaa ottaa yhteyden sijoituskotiin, jossa uros asuu, ja saamme sovittua päivän jolloin Verasin sopii tulla. Uros on champagne rex. Odotettavissa champagnea.

Muutoin on rottalassa rauha maan päällä. Ei mitään erikoista raportoitavaa. Edellispostauksen banaanikärpäsetkin ovat alkaneet lisääntyä myös minun purkeissani. Sammakot ovat askeleen lähempänä, vaikka Elina tänään väittikin banskujeni toukkien olevan ällöttäviä.

Lemmikkimessuilla

Taas se aika vuodesta, eli Lemmikkimessut. Lauantaina oli viralliset rotat ja sunnuntaina pet-luokat. Lauantaina olin lupautunut ständille yhden vuoron ajaksi, ja sunnuntaille assariksi.
Tällä kertaa meillä oli todella vähän eläimiä mukana. Itse toin lauantaina huimat 2 rottaa, ja sunnuntaina 3. Kaikki naaraita, sillä pojat ovat valitettavasti jääneet kotirotiksi. Laumassa on joku mysteerinen varpaidensyöjä, ja löysin neljältä urokselta syötyjä varpaita. Kolme uroksista tietenkin juuri ne kolme, joita käytän näyttelyissä. Tai käytin. Ruojalta (Cicabo’s Manila Luzon) uupuu yksi etusormivarvas kokonaan ja muilla on vähän vähemmän vakavia varvasvammoja. Ruojan sormi näytti välillä tosi pahalta kun siihen kehittyi kuolio, mutta nyt jo ihan okn näköinen kun kuolio on poissa.

Nettle Farseer "Ajatte"

Noh, takaisin näyttelyyn.
Lauantaina sain ensimmäisen ständivuoron, joten otin vastaan agimaksuja sun muita. Hienot Skeyn kalenteritkin olivat saapuneet, ja olivat lunastettavissa näyttelystä. Messut avautuivat kymmeneltä, jolloin ihmisiä alkoi pikkuhiljaa valua paikalle. Tunnin päästä siitä oli jo täysi hälinä päällä, ihmiset tahtoivat silitellä rottia, kertoa omistaan, kysellä, ja aina välillä myös ostaa infotiskillä olevia tavaroita.

Siliteltävänä oli alkupäivästä Roosan kaksi ihanaa urosta, joista tykkäsin kyllä itsekin hurjasti. Tuntien kuluessa ja vieraiden tullessa jatkuvasti kyselemään josko rottia saisi silittää, aloin huolestua kun eivät oikein saaneet levättyä. Toinen näytti stressaavan tilannetta enemmän kuin toinen (joka tahtoi vain lähteä tutkimaan ständipöytää :D) joten silittelyt painottuivat lähinnä toisen rotan kontolle. Kun pojat saivat pitää vähän pidemmän unitauon välillä, olivat ne tauon jälkeen taas mukavia rauhallisia mussuja, mutta päivän edetessä tauotkaan eivät tuntuneet riittäviltä.
Kävin oman vuoroni loputtua sitten juttelemassa Roosalle, ja ständille saatiin pari rottaa lisää rapsutettavaksi. En tiedä miten homma sen jälkeen toimi, mutta ainakin rottia sai vähän vaihdettua ja alkuperäiset kaksi pääsivät rauhassa pitämään taukoa. Olivat kyllä ne kaksi uskomattoman kilttejä ja ihania poikia.
Viivillä oli ständillä mukana myös oma rottansa, parikuinen rex cream -kasvattini, joka näytti myös handlaavan tilanteen ihan rennosti.

Ständivuoron jälkeen sitten ehdin vähän kierrellä messuilla. Kaikkia kivoja herppejä bongasin, ja ostinpa jo tuleville sammakoillenikin ruokaa. Eli siis niin hassulta kuin se kuulostaakin, ostin banaanikärpäsiä. 5€/purkki Drosophila melanogaster -banskuja, joilla on niin heikot siipilihakset, että eivät pysty lentämään. Kotoa pyydystetyt banaanikärpäset siis ihan varmasti maistuisivat yhtä hyvin, mutta ovat hankalampaa ruokaa kun lentävät.
Sammakoita minulla ei ole vielä, eikä ole tulossa moneen kuukauteen, mutta ostin kärpäset jo nyt, että ehdin harjoitella niitten kanssa. Ilmeisesti niiden kasvattaminen ei olekaan ihan niin helppoa, vaikka kotona välillä tuntuukin, että ne lisääntyvät aivan liian helposti! Tässä ajassa minulla on varaa tapattaa parikin satsia vahingossa, jos en heti löydäkään sopivia olosuhteita.

No Exit "Leeloo"

Näyttelyssä juoksutin myös agiradalla kaksi ekakertalaista. Elinan burmese-kasvatin nimeltä Leeloo (No Exit) ja oman blue-kasvattini Papuan (401 Adrift). Ennen rataa ei päästy harjoittelemaan, joten se meni hieman vaihtelevasti. Molemmat taisivat kuitenkin saada ajan, ja Papua oli vielä tuomarin suosikki.

Palkinnot jaettiin yllättäen jo tuntia ennen messujen loppumista, mutta paikalta ei tietenkään voinut ennen kuutta poistua, joten ihmiset olivat kuka missäkin koomaamassa. Meille ei juurikaan menestystä tullut tällä kertaa.

Päästyämme lähtemään ensimmäinen etappi oli Elinan porukoilla, josta lähdimme viemään rotat meille, jonka jälkeen päivystykseen Elinan kipeän rotanpureman sormen kanssa. Päivystyksessä ei onneksi mennyt kovin kauaa, joten pääsimme vielä suhteellisen ajoissa apteekin kautta kotiin. Sitten puunattiin pet-rotat, jonka jälkeen väsyneenä ja jalat kipeänä unten maille.

Aamu oli… Vähemmän mukava. Siirsin kellossani herätystä pari kertaa, jonka jälkeen olin ilmeisesti laittanut sen pois ja nukahtanut. En tiedä eikö kellään muulla sitten ollut herätystä, mutta siinä me onnellisena uinuttiin. Heräsin seitsemältä, katsoin kelloon, ja totesin, että meidän olisi pitänyt lähteä nyt heti. Herätin Elinan ja Meijun, ja sitten äkkiä tavarat kasaan ja ajamaan kohti näyttelypaikkaa. Siinä sitten matkalla trimmasin yhden Elinan rotan, jota ei itse pystynyt trimmaamaan sormensa takia, viilasin rottien kynnet sekä rasvasin hännät.
Näyttelypaikalla sitten Lefu ilmoitti, että minä en assaroikaan, vaan sihteeröin toiselle pet-naaraiden tuomarille, Ranjalle.

Se oli sitten ensimmäinen “täysipäiväisen” näyttelyn sihteeröintini. Käsi oli kipeä urakan jälkeen, mutta olinpahan taas kokemusta rikkaampi. Välissä sain käydä juoksuttamassa kolme tyttöäni agilityssä. Leeloo ja Papua olivat molemmat kiimassa, ja aivan hirveitä. Välillä tuntui etten pysy tyttöjen perässä, kun ne vipelsivät esteiden yli ja välillä esteen jälkeen aivan väärään paikkaan. Kiima todella toi vauhtia töppöseen. Välillä vähän tökkäsin takapuoleen, niin johan taas liikuttiin eteenpäin. ;)
Ivalo oli hitaampi, ja ekan kierroksen aivan hukassa, kun ei taas ollut mahdollisuutta harjoitella etukäteen. Toisen kierroksen Ivalokin kuitenkin meni oikein hienosti, ja olin siihen oikein tyytyväinen.

Palkintojakin tuli, mutta valitettavasti en enää oikein muista kenelle. Ivalo sai “paras köysi”-palkinnon ja Papua oli “toinen tuomarin suosikki”, mutta en enää muista kumpi pikkutytöistä oli neljäs. Itse kuvittelin sen olleen Leeloo, mutta Elina muisteli sen olleen Papua. Olin tosiaan palkintojenjaon aikaan sihteeröimässä, ja palkintojenjaon kuunteleminen on melko vaikeaa samalla kun yrittää kirjoittaa jotain järkevää ja kuunnella mitä pitäisi kirjoittaa.
Sain palkinnoksi ihanan vaaleanpunaisen Hööksin kassin, jollaista kuolasin jo edellispäivänä, ja olin hap-hap-happy siitä!
Muuten meni ihan kivasti. Ivalo sai sen viimeisen A:nsa, ja valmistui täten Silver Petiksi sopivasti juuri ennen poikasia. Astutan sen seuraavaan kiimaan.

Päivä meni omalta osaltani nopeasti. Kun sihteeröinti oli ohi joskus melkein viiden aikaan, iski huimaus ja päänsärky. Ne helpottivat kun päästiin huoltsikalle ja sain juomista ja sen myötä otettua särkylääkkeen. En oikein ehtinyt näyttelypäivän aikana syödä mitään. Eikä sillä, en edes muistanut etten ole syönyt mitään ennen kuin kaikki oli arvosteltu ja palkinnot jaettu.

Sellaista siis tällä kertaa. Nyt taitaa tulla vähän näyttelytaukoa. Sinänsä ihan sopivassa välissä, kun nyt olisi näitä vauvoja tulossa aika monelle tytölle…

Tarkastelua

Viimeaikoina olen laiminlyönyt rottiani julmasti. Eli eivät ole juurikaan saaneet tuoreruokaa, enkä ole seurustellut niitten kanssa. Tai kovin paljoa käsitellytkään muita kuin poikasia. Kynnet oli venähtäneet ja hännät likaantuneet, ja perusteellisesta terveystarkastuksesta on useimpien kohdalla hävettävän paljon aikaa. Yleensä en katso kaikille yhtäaikaa, vaan muutoin rottia käsitellessä leikkaan kynnet, pesen hännät yms. ja yleisesti ottaen luotan siihen, että näen/kuulen päällepäin jos joku on vialla. Vanhojen naaraiden taipeita ei kumminkaan tule tutkittua kovinkaan usein, enkä muista milloin olisin viimeksi katsonut ettei kellään ole loisia.

Niinpä otin projektiksi. Heitin rotat bokseihin (niitä tuli monta…) ja aloitin homman.
Terveystarkastukseen kuuluu siis hengityksen kuunteleminen, loisten/munien etsiminen, muun epänormaalin huomioiminen ihosta, punnitseminen ja yleisen kunnon katsominen, ja tietenkin silmien, korvien, varpaiden ja hampaiden tarkastaminen. Samalla tunnustellaan rotta läpikotaisin kasvaimien, paiseiden yms. varalta ja katsotaan että häntä on ok (ei knikkejä/luutumia).
Suurin osa rotista sai tuomioksi pelkästään OK. Lisäksi oli pari tuhisevaa/pärskivää, kolme hieman ärtynyttä silmää (Artu, Luopio, Jaava), pari vahingoittunutta kynttä (CSI), yksi kokonaan kynnetön varvas (CSI), yksi lovi korvassa (Kabaka), yksi jäykistymä hännässä (Seila), yksi knikki (Adria), yksi joka saisi lihoa (Seryna) ja yksi joka saisi laihtua (Seila).
Yhteensä tarkistin 29 rottaa, joista 19 oli täysin ok, ja lopuilla oli edellämainittuja ongelmia. Joissa ei kylläkään ollut yllätyksiä muuten kuin Serynan kohdalla. Sekin oli ihan normaalin rajoissa vielä, eli mitään vakavampaa ei löytynyt.
Rähmivät silmät putsasin & tuikkasin pois yhden epäilyttävän viiksen Artulta, tuhisijoille laitoin myöhemmin vitamiinivettä pulloon, ja muut eivät vaatineet toimenpiteitä.

Samaan aikaan pesin häntiä. Osa oli siis sen verran likaisia, että en pystynyt kunnolla tarkistamaan niitä lian häiritessä tunnustelua. Boksista riippuen pesin hännät joko ennen tai jälkeen terveystarkastuksen. Samalla pesin pari rottaa kokonaan (CSI…)
Myös kynnet leikkasin jokaiselta (=289 takakynttä + 231 etukynttä).
Pesun jälkeen jokainen boksi sai hemapaa ja lisää täytettä ruokanurkkaan.
Kun kaikki boksit oli käyty läpi, aloitin alusta ja rasvasin kaikkien hännät.

Ja sillä välin kun lapset mussuttivat puhtaina ja tyytyväisinä hemapaa ja siemeniä, minä poistuin rottahuoneeseen ja puunasin neljän lauman häkit. Samalla tein rotille risottotyyppistä ruokaa.

Kun kaikki oli  valmista, päästin rotat tutkimaan puhtaita häkkejään ja herkuttelemaan riisillä ja kasviksilla. Onnellisia rottia! :)

Tänään olen jakanut pikkuisille herkkuja, istunut niitten kanssa lattialla, rapsutellut niitä, ja nyt istun koneella Riitteen kanssa. Riite on Serynan tyttö, rex cream-likka, jolla on aivan valtavan hienot korvat. Ne ovat tosi hienosti asettuneet ja suuret. Ei ole muutenkaan mikään ihan turhan näköinen tyttö.
Harmi etten voi laittaa kuvia. Kamerani akku katosi mökkireissun jälkeen pari viikkoa sitten, enkä ole sen jälkeen saanut kuvattua mitään. Menee varmaan jonkin aikaa ennen kuin saan ostettua uuden akun, eli ihan heti ei kuvia ole luvassakaan. Valitettavasti…

Viimeaikaisista näyttelyistä pitää vielä sen verran sanoa, että:
DW-11 Darkgreen Veras ***** (joka ei valmistu FinCh:ksi ennen kuin saan sen rekisteröityä)
Veras astutetaan heti messujen jälkeen. Urosta olen miettinyt pitkään ja hartaasti ja vaihtanut sitä sata kertaa. Tuntuu ettei itsellä vaan ole mitään tarpeeksi hienoa ja samalla tarpeeksi vanhaa…