Vieraan poikasen ensimmäinen päivä

Minulle on tullut perinteeksi pitää uuden vauvan ensimmäinen päivä erityisenä tutustumispäivänä. Se ei vielä tapaa vieraita rottia, vaan viettää koko päivän minun kanssani touhuten. Ensimmäisen päivänsä iltana se sitten menee laumaan.

En yleensä käsittele kaikkia rottiani päivittäin. Tarkistan ruokkiessani, että kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta en ota ja tarkista jokaista erikseen. Tämä on ollut ihan toimiva tapa, ongelmat on huomattu jne. Poikasena paljon käsitellyt eläimet pysyvät loppuelämänsä mukavina, vaikka ne eivät joka päivä saisikaan suuremmin huomiota.
Tähän liittyy ensimmäisen päivän tutustuminen. Opin itse tuntemaan rotan luonnetta ja ne oppivat, että minä olen mukava ja turvallinen.

Eilen kotiin saapui Emmi Lammin musta kasvatti, Cantaloupe. Cantaloupe, eli Vii, on Emmin huskykasvatuksen hedelmä. Itsehän en huskyista pidä enkä sellaista halunnut, mutta tämmösen mustan tytön suostuin ottamaan ihan hyvillä mielin. Mustat rotat ovat kauniita.

En ehtinyt eilisen vuorokauden aikana nukkua yhtään, joten tänään olen ottanut lähinnä univelkoja kiinni. Vii on siis nukkunut kanssani paljon. Välillä ollaan käyty juomassa tai syömässä, katsottu telkkaria, leikitty, istuttu koneella. Kun käytän koirat ulkona, odottaa rotta boksissa. Muutoin se on siis kaikessa tekemisessä mukana. Se on oikein mielellään syönyt ruokiani ja juonut lasistani vettä. Välillä on hepuli iskenyt, ja sitten ollaan leikitty. Rotan kanssa voi helposti leikkiä paini- ja jahtausleikkiä käden avulla. Välillä käsi ”juoksee karkuun”, välillä ”jahtaa” rottaa. Sitten kun toinen saadaan kiinni, vähän painitaan (rapsutellaan rottaa) ja sitten äkkiä taas karkuun/jahtaamaan. Leikki on hauska ja jäljittelee samaa jahtauspainia, jota rotta on leikkinyt sisarustensa kanssa. Ihmiselle tärkein osa on lopettaa ajoissa. Rottaa ei saa enää härnätä kun se on ilmaissut halunsa lopettaa. Leikki myös aloitetaan mieluiten rotan aloitteesta. Kädellä voi kyllä vähän rapsutella alustaa tai ”juosta karkuun”, ja jatkaa jos rotta on halukas leikkimään.
Ihminen ei ole rotta, ja rapsutteluhärnäämällä leikkiin kutsuminen voi tuntua rotan mielestä turhan tunkeilevalta. Ihmisen tarkoitus tukena ja turvana voi vähän vesittyä siinä. Itse ainakin haluan olla omilleni mukava ja turvallinen olento. Kättä ei tarvitse juosta karkuun ikävien asioiden pelossa.

Kotona syntyneet poikaset ovat toki sitten eri asia. Niitten kanssa olen joka tapauksessa viettänyt paljon aikaa, joten ne eivät tarvitse erillistä tutustumispäivää.

Niin ja eilen oli tosiaan näyttely. Minulla ei taaskaan ollut mukana yhtään rottaa, joten ei siitä mitään erityistä sanottavaa ole. Assaroin, ja olin aivan totaalisen huono siinä. Olen ennenkin todennut saman. Kyllä ne boksit yleensä tiensä löytää tuomarinpöydälle oikeaan aikaan, mutta olen huono etsimään numeroita ja huono pitämään kaiken järjestyksessä.
Illalla vietiin vielä neljä rottaa eteenpäin ennen kuin päästiin kotiin. Päivä oli väsyttävä. Olin valvonut yli vuorokauden putkeen, ja sen kyllä tunsi. En voinut matkallakaan nukkua, kun ajoin itse. Elina oli niin totaaliväsynyt (lääkeväsynyt, sitä vastaan on hankala tapella), että sen en ainakaan voinut antaa ajaa. Aamulla näyttelyssä olin jo melkein valmis lähtemään heti takaisin kotiin. Varmaan ensimmäinen kerta kun ei juuri huvittanut.
Lopulta oli kuitenkin kiva nähdä taas tuttuja ja jutella sen mitä ehti. Näyttely kului myös nopeasti.

Jospa jo seuraavaan näyttelyyn saisi jotain omia rottia mukaan… Katsotaan.

Advertisement

Korvapunkit osa II

Jokin aika sitten kerroin rotillani olevista korvapunkeista. Punkkeja oli pelkällä tyttölaumalla, joten loishäädin silloin tytöt. Nyt kellään tytöllä ei ole korvapunkkioireita, ja kaikki tuntuvat parantuneen epidemiastaan.

Pari päivää sitten huomasin oireita poikalaumassa. Yhden pojan korva pisti silmiini pojan makoillessa riipparissa, ja tarkemmalla tutkinnalla niitä punkkeja onkin nyt sitten koko loppulaumalla. How. Nice.

Huomioita.

1. Korvapunkkioireet näkyvät uroksilla usein kiveksissä ennen korvia.
2. Nenänpäällisoireet eivät ole niin harvinaisia kuin lähteissä kerrotaan. Niitä on ainakin useammalla omista rotistani, mutta oireet alkavat nenän päällä ensin karvan harvenemisella (kutina?).
3. Uroksilla oireita voi olla myös esinahassa
4. Punotusta/ärtymistä/oireita on usein myös hännässä
5. Oireiden ensimmäinen ilmestymispaikka on yksilöllinen. Toisilla esim. nenänpäällä on oireita, mutta korvissa tai muualla ei.
6. Alkuoireet eivät ole rotalle näkyvästi kipeät, mutta jo selvät (korvissa selvästi patteja, mahdollisesti myös muualla) oireet aiheuttavat vähintään epämukavaa oloa.
7. Parantunut korvapunkki voi jättää vaikeiden tapauksien korviin jälkiä (lovia, korvan reunan pientä epätasaisuutta)
8. Peseminen ei aiheuta erityistä (lisä)epämukavuutta, vaikka rotalla olisi korvapunkkioireita (pesin osan pojistani ennen häätöä)
9. Näennäisesti oireettomalla eläimellä voi olla korvapunkkeja!
10. Oireiden kehittymisnopeus on yksilökohtaista.

Jos joku ehdottomasti haluaa kuvan korvapunkkipalleista tms., on tässä vielä muutama päivä aikaa ennen kuin oireet alkavat oletetusti kadota.

Puhdas, siisti häkki

Onko rottahäkkiä mahdollista pitää hyvän näköisenä ja hajuttomana viikkosiivousten välilläkin?

Putsasin rottieni häkit viime keskiviikkona läpikotaisin ja päätin, että tällä kertaa ne eivät tämän viikon keskiviikkona lemppaa. Junnujen takia laumakoot ovat suuria ja iso lauma rottia alkaa toki haistakin nopeammin kuin kaksi tai kolme rottaa suuressa häkissä.

Minkälaiset toimenpiteet edesauttavat häkin hajuttomuutta? Näitä seuraavaksi mainittuja olen itse käyttänyt:

– Pohjalaatikko ja kerros kuiviketta. Vaikka häkki olisi kuinka iso, on hyvä pitää siellä alhaalla kunnollista korkeareunaista pohjalaatikkoa johon saa paksun kerroksen hajua sitovaa kuiviketta.
– Vessalaatikoita, vähintään 2kpl. Sijoittelu on kriittisen tärkeää. Ruokailutasot ovat sotkuisimpia, laita vähintään niihin laatikko. Käytä vessalaatikossa kuivikkeena kissanhiekkaa. Olen huomannut, että rotat käyttävät vessaa paljon paremmin kun siinä on kissanhiekkaa. Rottien ei tarvitse edes olla opetettuja laatikolle.
– Tasoilla helposti poistettavat ja pestävät/roskiin heitettävät päälliset. Esim. sanomalehti tai kangas.
– Helposti irrotettavat sisusteet. Roikkuvissa sisusteissa suosi esim. hakaneuloja tai koukkuja, jotka on helppo irrottaa.
– Helposti pestävät sisusteet. Muovi on todella armollista. Haju ei hevin tartu muoviin eikä sitä voi kusta pilalle. Yksinkertainen muovirakennelma on helppo pestä eikä ulostetta jää jumiin mihinkään väleihin. Se on nopea pestä suursiivouksen välissäkin.
– Tasapainoinen ruokavalio. Löysä rotanpapana, yksikin, hajustaa koko huoneen pitkäksi aikaa.

Kun koittaa siivouspäivä, pese häkki tarkasti. Katso ettei pinnoihin jää pissaa tai ulostetta kiinni. Liota puiset sisusteet ja hinkkaa ne huolellisesti läpi. Pese kaikki kankaiset sisustukset. Heitä vanhat kuivikkeet vessalaatikoista, pohjalta ja tasoilta roskiin.

Välipäivinä häkissä tehtävät toimenpiteet:
– Siivoa vessalaatikko joka päivä. Jos se on oikein likainen, vaihda kaikki kuivikkeet. Muulloin riittää pelkkä pienisilmäisen lapion käyttäminen, jolla siivilöit papanat hiekasta.
– Vaihda kankaat/sanomalehdet tasoilta n. joka toinen päivä. Usein käytetyiltä/likaisilta tasoilta joka päivä.
– Pese ruokakupit kerran tai pari viikon aikana, riippuen kuinka sottaisia rottasi ovat.
– Pese likaiset mökit ja nukkumapaikat vähintään kerran viikon aikana.
– Pyyhi tasot rätillä vähintään kerran viikon aikana. Oikein likaiset tasot voi kiikuttaa suoraan suihkuunkin, jos ne vain ovat helposti irrotettavia.

Tarkkaile etenkin nukkuma- ja ruokailupaikkojen siisteyttä. Ne ovat yleensä kaikkein törkyisimpiä. Joku oikein suosittu unipaikka alkaa haista todella nopeasti jos sitä ei pese välillä.

Hajua vähentää myös häkin ulkopuolen pitäminen siistinä. Lakaise häkistä lentäneet kuivikkeet, papanat ja ruuanmurut pois usein. Ympäriinsä lennellyt häkkiroska haisee yllättävän paljon! Lakaisemisen lisäksi imuroi kunnolla vähintään kerran viikossa. Lattiat on hyvä myös luututa siivouksen yhteydessä. Lattialle lentänyttä pissaa ei imurilla tai harjalla irti saa.
Vie rottalan roskis nopeasti pois haisemasta. Siellä se kaikkein likaisin ja haisevin kama on, huone ei voi mitenkään olla hajuton jos siellä säilyttelee haisevia roskia.
Pese rottien kangasvirikkeet mieluiten heti kun olet vaihtanut ne. Likaiset kankaat jäävät muutoin haisemaan johonkin kylppäriin tai pyykkikoriin (tai rottalan lähettyville).

Hajua vähentäviä tai hajuun auttavia ulkopuolisia asioita:
– Ilmanputsari. Tehokas ilmanputsari on kullan arvoinen. Halvimmat maksavat muutaman kympin, ja sellainen riittää mainiosti lemmikkirottatalouteen, jossa on vain pari eläintä. Kunnon rottalaan tarvitaan sitten kunnon vehkeet ja niistä saa maksaa useita satoja. Ovat kyllä yleensä ihan hintansa väärtejä.
– Etikkaa kipossa. Neuvo voi kuulostaa hassulta, mutta se todella auttaa. Etikka haihtuu huoneilmaan ja poistaa hajua. Se tosin myös saattaa välillä haista huoneilmassa rottien sijaan.
– Kosteuden pitäminen normaalilukemissa. Liian kostea ilma aiheuttaa kuivikkeiden tehon heikkenemistä ja kaikki alkaa haista nopeammin. Liian kuiva ilma ei ole rottien keuhkoille hyväksi. Kosteutta voi lisätä sitä varten tehdyillä laitteilla ja poistaa hyvällä tuuletuksella. Myös kasvit lisäävät kosteutta ja suola kipossa kuulemma poistaa kosteutta jonkin verran.
– Vähäisen hajun peittäminen onnistuu esim. kahvinporoilla. Häkkien lähelle vaan kahvinporoja kippoon. Kahvi tuoksuu voimakkaammin kuin vähäinen rottahaju ja on useimmille ihmisille myös miellyttävämpi haju.
– Erilaisia hajunpoistokemikaaleja, tuoksuautomaatteja yms. voi myös käyttää. Huomioithan vain sen, että et ruiskuttele kemikaaleja liian lähellä häkkejä ja etteivät hajut ole liian voimakkaita. Häkinpesuun voi käyttää erilaisia eläimiä varten tehtyjä hajuja poistavia valmisteita, esim. urine off ja Pissi pois. Niitä voi ostaa eläinkaupoista ja ne toimivatkin ihan ok pesun tukena.

Suuriovista häkkiä on paljon mukavampi putsata päivittäin kuin pieniovista. Kannattaa siis jo häkin valinnassa kiinnittää putsattavuuteen huomiota! :)
Huomaa, että likainen häkki haisee, vaikka sinulla olisi sata ilmanputsaria ja kymmenen kippoa etikkaa & kahvia. Likainen ympäristö ei ole eläimelle hyväksi ja ammoniakkihöyryt vaurioittavat keuhkoja. Eläin alkaa itsekin haista.
Steriiliä ei tarvitse olla, mutta peruspuhtaus on hyväksi eläimille ja samassa asunnossa asuville ihmisille (ammoniakki ottaa ihmisenkin keuhkoihin). Likainen, haiseva rottahäkki vähentää asumisviihtyvyyttä kodissa ja kerrostalossa haju pahimmillaan leviää rappukäytävään tai jopa naapuriasuntoihin.

Mummolauman alakerta ennen muuttoa.

Ohoi maailma, blogi kutsuu

Muuttohärdelli ja ongelmat alkavat taas olla ohi. Muutin rottien ja muitten elukoitten kanssa ihan kivan kokoiseen kaksioon, josta rotat saivat puolet toisesta huoneesta. Täällä meille sitten ilmaantui junnutyttölaumaan kiva korvapunkkiepidemia. Korvapunkeista voi lukea enemmän esim. Skeyn foorumille kirjoittamastani aiheesta. En viitsisi kirjoittaa ja laittaa kuvia nyt kolmatta kertaa enää, niin blogiin ei tule erikseen hoito-ohjeita, taustoja ja muita.
Ensimmäisestä lääkintäkerrasta on kohta viikko, ja rotat näyttää paremmilta. Salus, jolla siis oli pahimmat oireet, on parantanut korviaan oikein ahkerasti. Enää löytyy vain vähän rupea. Löysin yhdeltä rotalta nenästä kunnon oireilevan kohdan (sillä ei korvissa kuitenkaan ollut kuin ihan ihan vähän oireita?) ja nyt nenän päällä on enää karvaton kohta. Eli parempaan suuntaan mennään! Eilen siivosin häkit perusteellisesti ja heitin kaikki kankaat sieltä suoraan roskiin.

Sellaista siis meiltä. Loppuun häikäilemättömästi laitan vain kuvia. Voin myöhemmin tulla päivittämään tilannetta yleisesti.
Niin ja ps. tosi ihania nuoria rottia olisi vailla kotia. Black husky, black, silver-mink, mahdollisesti joku sininenkin naaraissa ja uroksissa on monta mahtavaa martenjunnua (ma/ir, ma/hu ja ma, osa näyttelytasoisia) omaa sijoituskotia vailla. Kuljetus onnistuu viikonloppuna Turkuun uroksilla. Naaraat luovutan vasta ensi kuussa kun korvapunkit ovat varmasti poissa.

Ne kuvat siis.
Otin taas vaihteeksi kuvia salamalla, ja tuli tallennettua muutamat silmät kortille. Martenin silmän erottaa näistä helposti, mutta osaatteko sijoittaa loput oikein?
Eli kuvissa marten, marten/husky, champagne ja himalayan. Ja toi musta silmä on cinnamonilta.

Sitten vertailu kahdesta kauniista muunnoksesta. Eli tässä on champagne ja cream:

Cream on oikealla. Sen turkin väri on lämpimämpi ja keltaisempi. Vasemmalla on champagne, joka on enemmän vaalean harmahtavan beige.

Grimm (404 Doppelganger) siivoaa kanssani:

Rotat ja lisäaineet

E-koodiviidakkoa löytyy ihmisruokien lisäksi myös eläintenruuista. Säilöntäaineita, väriaineita, hapettumisenestoaineita, aromivahventeita yms. Hyvin monen kotirotan elämään kuuluu jonkinasteinen lisäaineiden syönti. Onko se vaarallista? Ihmisiä kehotetaan olemaan tarkka lisäaineiden kanssa, onko samaan syytä eläimillä? Voiko ihmisille vaarallisia aineita antaa rotille tai toisinpäin?

Tässä asiassa rotan omistajat ovat onnellisessa asemassa. Meillä on eläinlaji, jota on käytetty laboratoriotutkimuksissa koe-eläimenä iät ja ajat. Tutkimustietoa löytyy melkein kaikesta mitä vain keksii. Lisäaineet eivät tee poikkeusta. Aina labratutkimuksia ei voi täysin suoraan soveltaa kesyrottiin, mutta yleistä linjojenvetoa tai teorisointia voi tutkimusten perusteella harrastaa.
Osa ihmisille vaarallisista aineista on rotille ok ja sama pätee myös toisinpäin. Toiset eläinlajit kestävät tiettyjä aineita paremmin kuin toiset. Esim. nuolimyrkkysammakot syövät lievästi tai vähemmän lievästi myrkyllisiä ötököitä ilman ongelmia. Sen on arveltu olevan syynä ko. sammakoiden myrkyllisyyteen. Lemmikkeinähän nuo samat sammakot ovat myrkyttömiä/lähes myrkyttömiä. Myös se maailman myrkyllisin sammakkolaji, eli kultanuolimyrkkysammakko.

Hyvin yleisiä lisäaineita lemmikkien ruuissa ovat mm. BHA ja BHT, E320 ja E321. Nämä ovat antioksidantteja, hapettumisenestoaineita. Hyvin moni näistä ”kahdesta pahasta” onkin kuullut. Ihmisille aiheuttavat (en muuten tarkistanut näitä, keräsin vain eri lähteistä, jotka eivät välttämättä ole mitään totuuksia!) ja pahentavat astmaa, aiheuttavat ylivilkkausoireita lapsille, nuha- ja allergiaoireita, väsymystä, keuhkovaurioita, kasvaimia…
Mutta miten on rottien laita? Käykö rotille samoin? Aiheuttavatko BHA ja BHT rotille keuhko-oireita ja kasvaimia?

BHA, Butyylihydroksianisoli
Syöpä: Ensimmäinen löytämäni tutkimus kertoo, että F344-tyypin rottien ruokavalioon oli lisätty BHA:ta kahden vuoden ajan annoksilla 0,5 ja 2%. Suurempi annos lisäsi tiettyjen syöpätyyppien todennäköisyyttä huomattavasti, pienempi hieman vähemmän. Tulos oli kuitenkin, että BHA aiheutti tämän tutkimusryhmän rottien etuvatsaan syöpämuutoksia
(Carcinogenicity of butylated hydroxyanisole in F344 rats.)
Syövän lisäksi BHA:n vaikutusta on tutkittu mm. käyttäytymisen kehitykseen (hyvin marginaalinen vaikutus 0,25% ja 0,5% BHA:ta syöneillä). Muutoin on tutkittu, että terveillä aikuisilla rotilla 0.75% annoksella sekä BHA että BHT ovat vahingollisia verelle ja että BHT oli myrkyllisempää kuin BHA.

BHT, Butyylihydroksitolueeni
Syöpä: Ja taas tutkimus karsinogeenisyydestä. Ryhmät 0,25 ja 1% ja 2 vuotta tutkimusta Wistar-tyypin rotilla. BHT:n ei havaittu aiheuttavan syöpää rotille tässä tutkimuksessa. Rotilla siis kyllä ilmeni erilaisia syöpiä, mutta ei sen enempää kuin verrokkiryhmällä.
(Chronic toxicity of butylated hydroxytoluene in Wistar rats)
BHT:n on havaittu alentavan epämuodostumien määrää diabeetikkoemojen jälkeläisillä. BHA:n käyttäytymistutkimuksen kanssa samanlainen tutkimus on tehty myös BHT:llä. Samat annokset ja yhtä pitkään. BHT aiheutti enemmän erilaisia oireita tiineille emoille ja poikasille ennen vieroitusta annoksella 0,5. Se myös lisäsi poikaskuolemia aina 30 päivän ikäiseksi asti. 0,25 lisäsi myös kuolemia ennen vieroitusikää. Käytökseen ei alle 0,5 annoksilla ollut vaikutusta. Annoksilla 0-0,125% BHT:llä oli kokonaisuudessaan vain marginaalisia vaikutuksia.
Rotille BHA:n LD50 nieltynä on 2000 mg/kg ja BHT:n 2930 mg/kg. Eli näillä annoksilla aineet tappavat puolet koe-eläimistä. Aine on siis sitä myrkyllisempi mitä vähemmän sitä tarvitaan. EU:n määritelmän mukaan aine on haitallinen, jos sen LD50-arvo rotilla on nieltynä 200–2000 mg/kg. BHA yltää tähän juuri, BHT ei mene edes haitallisen määritelmään, sitä ei siis luokitella myrkyksi. (Ps. Tavallisen pöytäsuolan LD50 nieltynä on 3,000 mg/kg)

No miksi näitä käytetään eläintenruuissa? Antioksidantti estää hapettumista, eli parantaa ruuan säilyvyyttä. Ne estävät rasvojen härskiintymistä ja siitä johtuvia maku-, väri- ja hajumuutoksia.  Synteettinen antioksidantti (esim. BHA & BHT) tulee halvemmaksi kuin luonnollinen, koska sitä riittää pienempi määrä.
Yleensä BHA:ta ja BHT:tä käytetään jonkin toisen antioksidantin kanssa, sillä monesti BHA ja BHT eivät ole yksinään käytettyinä kovin tehokkaita. Myös säilöttävällä aineella on oma vaikutuksensa antioksidanttien tehoon.

Ihmisillä BHA:n ADI on 0-0.5 mg/kg bw/päivä ja BHT:n 0-0.3 mg/kg bw/päivä. Tämä on siis suurin hyväksytty annos, jota ihminen voi saada ravinnostaan päivittäin ilman terveydellistä riskiä.

Eräs koiranruokavalmistaja (Bil-Jac) kertoo BHA:n määrästä heidän koiranruuassaan:
”In a dog food containing 16% fat, a cup of food contains approximately 0.004 g or 4 mg BHA. Pet foods containing 20% fat contain approximately 6 mg BHA per cup of food.”

Oli todella hankala löytää tietoa siitä kuinka paljon eläintenruuissa näitä aineita käytetään, joten joudumme tyytymään tähän.
Näitten tietojen perusteella jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa BHA:sta ja BHT:stä rotanruuassa. Lisää tietoa voi kaivella googlesta, sieltä löytyy myös nuo tutkimukset kokonaisina. Ihan vaikka hakusanalla ”Butylated hydroxyanisole” ja ”rat” pääsee tutustumaan jo moneen BHA-tutkimukseen. Tarkoitus oli kerätä viitteet kaikkiin, mutta hienosti unohdin, joten joudutte etsimään nuo lyhyemmin viitatut tutkimukset itse.

Lisäaineita on satoja, enkä aio niitä tämän enempää käydä läpi. Juuri BHA ja BHT olivat omasta mielestäni kiinnostavimmat, vaikka meillä ei rotanruokasekoituksessa niitä olekaan. Eikä muuten ole koirienkaan ruuassa. Tietoisesti tätä valintaa ei kuitenkaan ole tehty, vaan ruuat on valittu sopivuuden, saatavuuden, hinnan ja säkkikoon mukaan.
Jos jokin muu lisäaine pohdituttaa omassa tai rottien ruokavaliossa, voi tietoa etsiskellä sieltä Googlesta. Blogiteksteihin yms. kannattaa suhtautua varauksella, ja etsiä vaikkapa PubMedistä tms. tutkimuksia. Joskus materiaali on ristiriitaista, ja tällöin täytyy pohtia tutkimuksen teettäjän, otannan ja käytetyn kannan vaikutuksia tuloksiin.  Eivätkä labratutkimukset ole mitään jumalan sanasta seuraavia totuuksia, tulokset on saatu tietyllä määrällä tietynlaisia eläimiä tietyillä tutkimusmenetelmillä. Jos mikä tahansa näistä muutetaan toiseksi, tulokset voivat muuttua.

Hauskaa tutkailua itse kullekin!

Ei jalostukseen

Miksi jotkut poikueet myydään ”ei jalostukseen”?
Asia on toisinaan hämmentänyt ihmisiä, joten lienee tarpeen käydä juttu taas läpi. Tästä on puhuttu mm. Skeyn foorumilla, mutta eihän sinne oikeaan aiheeseen aina onnistu löytämään.

Yksinkertaisimmillaan merkintä tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukeekin. Kasvattaja toivoo, että ko. poikueesta hankittua eläintä ei käytettäisi jalostukseen. Ostaja sitoutuu tähän ehtoon yksinkertaisesti ostamalla poikasen poikueesta jolla tällainen maininta on.

Käytännössä ehto ei loppupeleissä ole kohtuullinen täyteen hintaan myydyllä naperolla, mutta ei jalostukseen myydyllä rotalla poikasten teettäminen (jos kasvattaja saa tietää asiasta) vaikuttaa todennäköisesti ostajan myöhempään rotanhankintaan. Eli oman rottaharrastuksen jatkuvuuden kannalta on ihan järkevää muistaa asia myös silloin kun tahtoisi kovasti sille rakkaalle mussulle poikasia.

Syitä merkintään on monia. Suvussa voi olla jotain ikävää ominaisuutta, joka tulee ottaa huomioon jalostuskäyttöä suunnitellessa. Emo on saattanut parturoida tiineys- tai imetysaikana. Jotain, jonka takia mahdollisesti koko poikue menee jalostuskieltoon tai jotain, jonka takia poikueen mahdollista tulevaa jalostuskäyttöä halutaan kontrolloida. Poikaset ovat todennäköisesti aivan yhtä ihania kuin mistä tahansa muustakin poikueesta tulevat, niitä voi käyttää näyttelyissä samalla tavalla kuin muitakin rottia ja niitten terveys ja odotettavissa oleva elinikä ovat normaaleja.
Ihmisen joka käyttää näitä eläimiä jalostukseen, on mahdollisesti tiedettävä jotain tiettyä suvusta tai ominaisuuksista, että siitä seuraavasta poikueesta ei tule katastrofia. Toki kasvattajienkin kristallipallot odottavat vielä tullissa saapumistaan, mutta ainakin taustat tietämällä pystyy mahdollisesti vähentämään jonkun ominaisuuden ilmenemistodennäköisyyttä.

Mitään todella vakavaa ongelmaa näissä ei jalostukseen -myydyissä poikasissa ei pitäisi kuitenkaan olla. Suurentunut riski johonkin tiettyyn vakavaan sairauteen poikasella on syy pitää poikanen itse tai sijoittaa se ihmiselle, joka tietää asian ja osaa elää sen kanssa. Viallisia poikasia ei tule myydä ollenkaan. Eikä nyt puhuta mistään pienestä knikista hännänpäässä, joka ei lemmikkirotan elämään vaikuta millään tavoin. Esim. megacolontapaus poikueessa on otettava vakavasti, eikä poikueesta voi päästää ulos yhtään poikasta joka voisi jatkaa sukuaan edes vahingossa. Ainoa täysin varma keino on joko pitää kaikki poikaset itse tai lopettaa ne. Kyseeseen voi tulla myös jo ennestään luotettavaksi todettu koti, jossa on vain yhtä sukupuolta. Vahingot eivät näitten pienten kahlekuninkaitten kanssa ole mitään superharvinaisia. Riittää yksi hieman huonosti suljettu häkin ovi tai muovinen pohjalaatikko ja asialleen omistautunut rotta.

Vuoden 2011 vahingot

Moni lukijoista mahdollisesti jo tietääkin, että meiltä martenit lähtevät vain sijoitussopimuksella. Tämä juurikin siksi, että pelkkä ”ei jalostukseen”-merkintä on hyvin vähän omistajaa sitova. Marteneiden tapauksessa poikasen sijoituskoti on vain haltija, ja eläimen jalostusoikeus jää kokonaan kasvattajalle. Tämän takia hinnanalennus (poikasen saa ilmaiseksi).  Emme tietenkään käytä joka ikistä meillä syntynyttä martenia jalostukseen, mutta kun se toinen vaihtoehto olisi pitää koko poppoo itse. Huh.
Sitten naurattaa kun joku tulee kyselemään kuinka paljon tästä kasvattamisesta tienaa tai sanoo, että teetä muutama poikue niin saat rahaa. ;)

Huomiona muuten vielä sekin, että ”ei jalostukseen”-poikasia voi oikea ihminen (yhteistyökasvattaja tms.) saada jalostuskäyttöön.

Jos poikasten teettäminen kiinnostaa, kysy kasvattajalta siihen sopivaa poikasta/sijoituseläintä! Älä osta niitä ei jalostukseen -poikasia rottavauvojen tekoon, kun ”turvallisempiakin” poikasia siihen hommaan on olemassa. Jos joskus joudut luopumaan rotista ja myyt ne toisaalle, muista kertoa hänellekin että ostit rotat ”ei jalostukseen” ja ne lähtevät sinulta eteenpäin vain samalla sanomalla. Olen nimittäin nähnyt tapauksia jossa rotta on vaihtanut omistajaa ja tuollainen asia on unohtunut uudelle omistajalle kertoa. Sitten tulee poikasia ja joku jossain miettii, että mikä meni vikaan.

Marten husky ja muita legendoja

Meidän uusin, sijoituskodissa kasvava, marten poikue paljastui hyvin husky-painoitteiseksi. Tyttöjä on poikueessa kolme. 2 marten huskya ja 1 siamese (toivottavasti ei husky sekin). Poikia on 7, joista 2 on huskyja.

Tässä poikueessa lohduttaa kuitenkin se, että lapsilla ei näy olevan pahemmin marmorointia.

Sitten onkin jännää vauvojen kasvaessa arvuutella kenellä on yksi Ma ja kenellä kaksi. Odottakaas niin ne kaikkein hienoimmat ovat sitten juuri ne huskyt…

Äskettäin syntyi myös vihdoin se Oikeitten sinisten poikue. Jes! Nyt on poikasilla väriäkin, eivät ole semmoisia homeisensinertävänvaaleita. Vanhemmat Zaya’s Call Someone ja 404 Doppelganger. Nämä lapset saivat turkkinsa eilen, ja kylläpä oli mukava katsoa pitkästä aikaa kunnon sinisiä. Tai blue agoutejahan tuolla suurin osa on. Meinasin käyttää tuon uroksen sitten seuraavassa näyttelyssä, kun se ei ole eläessään näyttelyissä käynyt ja uskoisin sen kuitenkin saavan vähintään laatupalkinnon. On siis se poika, joka palautui sijoituskodista aiemmin tänä vuonna.

En muista joko kirjoitin asiasta, mutta joulukuussa meiltä olisi tarkoitus lähteä rottasia venäjälle. Jännää. :) Itsellä ei venäjä taivu pätkääkään, kyrillisiä aakkosia pystyn lukemaan wikipedian kanssa ja toki sanakirjaa osaan käyttää. Lähin kontaktini Venäjään on viimekesäisen itärajareissun yhteydessä parin tunnin seisoskelu Venäjän rajalla kun äitini kävi tankkaamassa auton. Onneksi meillä on sijottikoti, joka toimii molemmin puolin tulkkina. Ei tule sitten sitäkään ongelmaa, että molemmat kommunikoivat englanniksi ja puolet jää ymmärtämättä (en tietenkään tiedä kuinka hyvin siellä puhutaan englantia, mutta tähän mennessä kokemukset tuontielukoiden kasvattajien kanssa kommunikoinnista ovat olleet vähintään turhauttavia).

Pari päivää sitten Lefu kävi Lahdessa täyteenahdettuine kuukusenmunineen. Aika pikainen pyörähdys se täällä vain oli, mutta olipas taas kiva nähdä!

Niin ja yhdistyksessäkin on tapahtumassa kaikkea jännää! Jos joku ei ole vielä huomannut, niin siellä on mm. Skey-huppareiden alustavat varaukset käynnissä. Ensimmäistä kertaa menetin myös hermoni koko hommaan, mutta siitä hermojen menetyksestä kumpusi sitten uusia ideoita. Niin ja meillä on muuten tosi kiva hallitus! Vielä yksi huutomerkki muuten vaan!

Lopuksi esittelen omaan silmääni tosi miellyttävän ja kauniin värisen creamin

Mantella:

Näytellä vai ei?

Huomenna on viimeinen sähköposti-ilmopäivä Haapajärven näyttelyyn, ja minulla on hirveä kriisi. Ilmoitanko rottia vai en?
Kävin antamassa koko poppoolle puuroa kippoihin, ja samalla vähän sosialisoin häkin reunalla. Katselin junnutyttöhäkkiä vähän ”sillä silmällä”, ja löysin kuin löysinkin sieltä muutaman eläimen jonka voisin ilmoittaa näyttelyyn. Samalla pohdin vanhushäkin populaa. Tai asuu siellä yksi juniori ja yksi 8-kuinen niitten yli vuotiaiden talttahampaiden seurassa. Saattaisin saada myös siitä häkistä ainakin kaksi näyttelyynlähtijää.
Yhteensä kaivoin 7 ehdokasta. 4 omaa kasvattia, 1 omista champagneistani peräisin oleva tyttö ja 2 aivan muuta.

Nyt niitä eläimiä siis olisi ilmoitettavaksi, mutta en silti osaa päättää lähdenkö näyttelyyn vai en. Toki se riippuu myös Elinasta, koska auto on sen. Toivoisin kyllä saavani myös Meijun mukaan jos me päätämme lähteä. Automatka ei ole ihan hirveän pitkä, saisin näyttelyttää nyt niitä eläimiä kun lupasin ja rottanäyttelyt ovat aina tosi mukavia tapahtumia muutenkin. Minulla olisi myös kasa luovutusikäisiä poikasia tyrkytettäväksi pahaa-aavistamattomille ihmisille…
Toisaalta taas Elinalle on tulossa reipas eläinlääkärilasku ensi viikolla ja bensa on vähintäänkin törkyhintaista. Eikä unohdeta, että eivät ne ilmotkaan ilmaisia ole.

Laskin muuten, että minulle on syntynyt paria vaille 200 poikasta tässä matkan varrella. Ylihuomenna ensimmäisestä poikueestani on 3 vuotta. Kaikki ovat kyllä tiettävästi jo kuolleet, mutta ai että ne olivat ihania eläimiä. Sellaisia oikein rottamaisia veijareita yhtä hieman arempaa tyttöä lukuun ottamatta. Melkein tulee ikävä poikueen emoa, rakasta Raastintani. Se oli ihan hirviö poikasia puolustaessaan ja puri tiineysaikanaan minua silmäluomeen, mutta muutoin se oli oikein ihana. Sillä oli valtavasti omaa tahtoa, ja poikasilla esiintyi samaa pippurisuutta. Ensimmäinen pohjalaatikonpurijarottani oli Raastimen tytär Velveeta, joka tuhosi kiimoissaan pohjalaatikostani yhden nurkan. Sitä sitten paikkailin minkkiverkolla ja teipillä, että eläimet pysyisivät häkissä.

Nyt on aivan uudet kasvot, uudet rottapersoonat. Monilla siellä taustalla on Raastin. Useammankin kerran. Raastimen pojanpoika oli Brightwood, jota käytin Brock’s Smokescreenille. Se yhdistelmä taitaa löytyä kaikkien champagnejeni ja creamieni takaa (paitsi tietenkin niitten kahden ”mummelin”, Sheshebensin ja Sanders Peace and Harmonyn).

Noh. Ei pitänyt alkaa nostalgisoida nyt. Pitää vihjailla Elinalle tuosta näyttelystä päivemmällä, kun ollaan ehkä molemmat hereillä.

Vauvakuvia

Sain vihdoin kuvattua poikasia, joten kuvapost tulossa!

Hietasisilisko
Emä: Gelé Kiwismak
Isä: Elina, mitä mä teen?

Amber, champagne ja silver mink.
Isä: Zaya’s Roskilde
Emä: Nettle Farseer

Zaya’s Roskilde x Nettle Farseer
Huonoja suklaita ja black

Hollantilaisvanhemmista tuli ylläreitä!

Elina, mitä mä teen x Gelé Kiwismak

Huomaatteko miten ”hienoja” sinisiä olen saanut aikaan? Ne on oikeesti ihan yhtä järkyttäviä kuin kuvissa. Aloituseläimet olivat hyviä, tässä on nyt vaan tehty jotain hyvin väärin. Tällä materiaalilla ei paljoa parempaa ole luvassakaan, joten pohdituttaa nyt hieman mitä teen näille. Sininen on hankala muunnos. Pidän kauniista sinisistä ja blue agouteista, mutta tällaisina ne eivät ole minun silmissäni kauniita.
Sikäli lohduttaa, että tästä pääsee vain ylöspäin. Kai.

Suklaitakin näkyy pukkaavan joka poikueeseen, joissa on osallisina champagnejani. Nuo kuvassa näkyvät suklaat tosin ovat sitten aikuisena ihan mustia. Parempiakin olen kasvateistani saanut vahingossa ulos. Huomatkaa myös taas se kiintiöminkki. Isän tiesin jo ennestään kantavan minkkiä. Emän minkkikantajuus oli myös melkeinpä täysin varma, joten ei se nyt yllätyksenä tullut.
Ko. poikueen emähän täytti juuri vuoden, ja poikueeseen syntyi vain 6 vauvaa. Varmaan osittain iän takia niin vähän. Eipähän tarvinnut karsia tuota poikuetta, ja emo näkyy hoitavan kaikki varsin hyvin. Maitoa riittää ja silleen…
Synnytyskomplikaatioiden riski kasvaa kun eläin ikääntyy, eikä naarasta noin yleisesti astuteta niin, että se saa ekat vauvansa vuotiaana. Tässä tapauksessa kaikki meni hyvin, mutta aina ei niin ole. Eli ihan vaan disclaimerina, minä en ole vastuussa jos joku tapattaa vanhan naaraansa poikasilla ”kun se Sinikin teetti poikasia ja kaikki meni hyvin”. ;)

Sijoituskodissa on yhdistetty Witmaster (rex cr) x Canon F2.8 Softfocus (cha). Toivottavasti typy jäi tiineeksi heti ekalla yrittämällä, että saadaan koko vauvakatras punasilmäisiä! Täällä kotona Sinkkisälpä odotuttaa kiimaansa.

Halikon elonäyttely

Halikon näyttely on ohi, ja minäkin olen ehkä saanut nukkua tarpeeksi näyttelyn jäljiltä. Näyttely meni niin hienosti, että eihän tätä blogikirjoitusta oikein voi pitkittää.

Perjantain rottienpuunauspäivän kanssa meillä oli hieman ongelmia. Olimme ihan iltaan asti Elinan porukoilla, ja kun olimme palanneet sieltä, Elina tajusi unohtaneensa yhden rotan sinne. Eli takaisin. Kello oli varmaan yksitoista kun meillä oli kaikki rotat eteisen lattialla bokseissa. Eikä päästy vielä silloinkaan aloittamaan pesuja, kun ne boksit eivät olleet kamalan puhtaita.
Kello näytti reilusti yli puolta yötä kun haimme shampoot ja pesuaineet keittiön lavuaarin vierelle ja pääsimme aloittamaan rottien pesun. Elina leikkeli kynsiä ja kuivasi rottia, ja minä hinkkasin elukoita puhtaaksi hanan alla.
Lopetettuamme pesut kello oli ainakin sata, eikä työmäärä tuntunut olevan yhtään vähempi. Papereita piti tulostaa, tavaroita kasata, karttaa katsoa yms. Lähtö viideltä, ja kellon viisarit lähentelivät uhkaavasti kolmea.

Aamuviideltä sitten suihkunraikkaina, mutta väsyneinä, kasasimme kimpsumme ja kampsumme ja raahasimme hissin täyteen rottia. Niitä muuten oli paljon. En enää ikinä kuvittele pääseväni helpolla, jos ilmoitan vain pari rottaa näyttelyyn. Turha luulo, kun sitten sinne tulee sata boksia myyntielukoita, muitten elukoita, tulevia elukoita ja lähteviä elukoita.
Ekstrajännitysmomentin teki se, että yhtään rexiä ei oltu trimmattu ja yksi eläin oli joutunut pesusta suoraan ”ei muuten tule mukaan”-kasaan alkavan korvatulehduksen takia. Minun ”ei tule mukaan”-kasaanihan päätyi jo aikaa sitten juuri se toinen eläin jonka olin ilmoittanut. Riepoo kun elukoille tulee jotain sellaista, että et voi viedä niitä näyttelyyn ollenkaan. Eli vaikkapa nyt joku idiootti puree varpaasta… Tällä kertaa sentään tiedän syyllisen.

Näyttelypaikalla olimme lopulta oikein hyvissä ajoin, eli ehdimme mainiosti trimmata rexit, rasvata hännät ja tarkistaa elukoitten kynnet viilan kanssa.
Eikä siinä sitten ollut sen jälkeen muuta kuin odottelua. Agilityeläimiäkään minulla ei ollut. Päivän aikana näin kasvattejani, juttelin ihmisille, tein ristikkoja ja melkein nukahdin pihanurmikolle fleecepeiton kanssa.
Elina löysi päivän aikana yhden tytöistään alapää verisenä boksista. Sellaiselle on vaikea tehdä mitään keskellä näyttelyä, joten boksi vaan pois pöydältä. Että kun nuo rotat osaavat kehittää itselleen ongelmia juuri näyttelyihin. Aikoihin ei ole ollut mitään, ja sitten yksi eläin saa korvatulehduksen muutamaa tuntia ennen näyttelyä ja yksi eläin alkaa oireilla kohtutulehdusta keskellä näyttelyä.

Skipataan loput ja siirrytään palkintoihin yms. Minulle merkitseviä rottia oli meiltä mukana neljä ja Viivillä mukana yksi. Eli:
Witmaster (rex cream) L1/2
Sinkkisälpä (rex cream) L1/1 ROP3 *
Aokigahara Forest (rex agouti) L1/2 + A, KUMA
Seviss Vaa (sk marten/irish) -, puolto
Zaya’s Devil Got My Woman (sk marten) -, puolto

Witmaster on Viivin luona asuva vuoden ikäinen kasvattini, joka itse asiassa tänään on astunut sijoitustyttöni. Pojalla on tosi kiva kihara, ja muutenkin se on toki hieno. Yhdistelmästä Trehaug x Sheshebens.
Sinkkisälpä on Elinalla sijoituksessa oleva kasvattini. Kivan näköinen nuori typy. Kihara tosi vaatimaton, mutta ilmeisesti se ei niin kovasti haitannut. Sinkkisälpä on yhdistelmästä MP-11 Zaya’s Roskilde x FinDCh MP-11 DW-11 Darkgreen Veras. Astutan neitokaisen seuraavaan kiimaan objektiivipoikueeni mustalla uroksella.
Aokigahara Forest… Ei ole mikään kaunis. Tulin hakemaan sille laatukakkosta, että saan rekisteröityä ennen kuin vauvat ovat ajankohtaiset. Odotin mahdollisesti viivaa. Kihara on kaikkea muuta kuin kihara, eikä se nyt muutenkaan mikään kauneuden multihuipentuma ole. Söpö naama kyllä ja jopa siedettävän kokoiset silmät. Tykkään neidin luonteesta kyllä hurjan paljon. Petistä veikkasin B:tä, kun häntä oli vähän huonokuntoinen. Puun takaa tulivat siis sekä L1 että A ja vielä KUMA. Keskiviikko on yhdistelmää Cicabo’s Manila Luzon x 401 Adrift.
Marteneille toivottiin laatupalkintoja, mutta niitä ei saatu. Jospa sit seuraavalla kerralla.

Palkintojenjaon jälkeen ajoimme ensin Turun rautatieasemalle ja sieltä yo-kylään Elinan siskon luo. Painuin suoraan nukkumaan, ja heräsin sitten muutaman tunnin päästä kun Elinan sisko tuli kotiin ja pääsimme lähtemään kohti Lahtea. Ei kyllä parin tunnin unet tuntuneet missään.
Joskus kolmen jälkeen yöllä olimme kai vihdoin kotona. Koirat vielä pihalle, että ei tarvi herätä aamulla niitten takia, ja unille. Nukahdin muuten ennätysnopeasti.

Näyttelytuliaisina meille tuli astutettavia naaraita ja kaksi suloista (kuviollista) marten-tyttöä, joista Elina kaappasi toisen häkkiinsä asumaan ja toinen tuli minulle. Muita tuliaisia ei sentään tällä kertaa.