Vieraan poikasen ensimmäinen päivä

Minulle on tullut perinteeksi pitää uuden vauvan ensimmäinen päivä erityisenä tutustumispäivänä. Se ei vielä tapaa vieraita rottia, vaan viettää koko päivän minun kanssani touhuten. Ensimmäisen päivänsä iltana se sitten menee laumaan.

En yleensä käsittele kaikkia rottiani päivittäin. Tarkistan ruokkiessani, että kaikki on päällisin puolin kunnossa, mutta en ota ja tarkista jokaista erikseen. Tämä on ollut ihan toimiva tapa, ongelmat on huomattu jne. Poikasena paljon käsitellyt eläimet pysyvät loppuelämänsä mukavina, vaikka ne eivät joka päivä saisikaan suuremmin huomiota.
Tähän liittyy ensimmäisen päivän tutustuminen. Opin itse tuntemaan rotan luonnetta ja ne oppivat, että minä olen mukava ja turvallinen.

Eilen kotiin saapui Emmi Lammin musta kasvatti, Cantaloupe. Cantaloupe, eli Vii, on Emmin huskykasvatuksen hedelmä. Itsehän en huskyista pidä enkä sellaista halunnut, mutta tämmösen mustan tytön suostuin ottamaan ihan hyvillä mielin. Mustat rotat ovat kauniita.

En ehtinyt eilisen vuorokauden aikana nukkua yhtään, joten tänään olen ottanut lähinnä univelkoja kiinni. Vii on siis nukkunut kanssani paljon. Välillä ollaan käyty juomassa tai syömässä, katsottu telkkaria, leikitty, istuttu koneella. Kun käytän koirat ulkona, odottaa rotta boksissa. Muutoin se on siis kaikessa tekemisessä mukana. Se on oikein mielellään syönyt ruokiani ja juonut lasistani vettä. Välillä on hepuli iskenyt, ja sitten ollaan leikitty. Rotan kanssa voi helposti leikkiä paini- ja jahtausleikkiä käden avulla. Välillä käsi ”juoksee karkuun”, välillä ”jahtaa” rottaa. Sitten kun toinen saadaan kiinni, vähän painitaan (rapsutellaan rottaa) ja sitten äkkiä taas karkuun/jahtaamaan. Leikki on hauska ja jäljittelee samaa jahtauspainia, jota rotta on leikkinyt sisarustensa kanssa. Ihmiselle tärkein osa on lopettaa ajoissa. Rottaa ei saa enää härnätä kun se on ilmaissut halunsa lopettaa. Leikki myös aloitetaan mieluiten rotan aloitteesta. Kädellä voi kyllä vähän rapsutella alustaa tai ”juosta karkuun”, ja jatkaa jos rotta on halukas leikkimään.
Ihminen ei ole rotta, ja rapsutteluhärnäämällä leikkiin kutsuminen voi tuntua rotan mielestä turhan tunkeilevalta. Ihmisen tarkoitus tukena ja turvana voi vähän vesittyä siinä. Itse ainakin haluan olla omilleni mukava ja turvallinen olento. Kättä ei tarvitse juosta karkuun ikävien asioiden pelossa.

Kotona syntyneet poikaset ovat toki sitten eri asia. Niitten kanssa olen joka tapauksessa viettänyt paljon aikaa, joten ne eivät tarvitse erillistä tutustumispäivää.

Niin ja eilen oli tosiaan näyttely. Minulla ei taaskaan ollut mukana yhtään rottaa, joten ei siitä mitään erityistä sanottavaa ole. Assaroin, ja olin aivan totaalisen huono siinä. Olen ennenkin todennut saman. Kyllä ne boksit yleensä tiensä löytää tuomarinpöydälle oikeaan aikaan, mutta olen huono etsimään numeroita ja huono pitämään kaiken järjestyksessä.
Illalla vietiin vielä neljä rottaa eteenpäin ennen kuin päästiin kotiin. Päivä oli väsyttävä. Olin valvonut yli vuorokauden putkeen, ja sen kyllä tunsi. En voinut matkallakaan nukkua, kun ajoin itse. Elina oli niin totaaliväsynyt (lääkeväsynyt, sitä vastaan on hankala tapella), että sen en ainakaan voinut antaa ajaa. Aamulla näyttelyssä olin jo melkein valmis lähtemään heti takaisin kotiin. Varmaan ensimmäinen kerta kun ei juuri huvittanut.
Lopulta oli kuitenkin kiva nähdä taas tuttuja ja jutella sen mitä ehti. Näyttely kului myös nopeasti.

Jospa jo seuraavaan näyttelyyn saisi jotain omia rottia mukaan… Katsotaan.

Advertisement

Korvapunkit osa II

Jokin aika sitten kerroin rotillani olevista korvapunkeista. Punkkeja oli pelkällä tyttölaumalla, joten loishäädin silloin tytöt. Nyt kellään tytöllä ei ole korvapunkkioireita, ja kaikki tuntuvat parantuneen epidemiastaan.

Pari päivää sitten huomasin oireita poikalaumassa. Yhden pojan korva pisti silmiini pojan makoillessa riipparissa, ja tarkemmalla tutkinnalla niitä punkkeja onkin nyt sitten koko loppulaumalla. How. Nice.

Huomioita.

1. Korvapunkkioireet näkyvät uroksilla usein kiveksissä ennen korvia.
2. Nenänpäällisoireet eivät ole niin harvinaisia kuin lähteissä kerrotaan. Niitä on ainakin useammalla omista rotistani, mutta oireet alkavat nenän päällä ensin karvan harvenemisella (kutina?).
3. Uroksilla oireita voi olla myös esinahassa
4. Punotusta/ärtymistä/oireita on usein myös hännässä
5. Oireiden ensimmäinen ilmestymispaikka on yksilöllinen. Toisilla esim. nenänpäällä on oireita, mutta korvissa tai muualla ei.
6. Alkuoireet eivät ole rotalle näkyvästi kipeät, mutta jo selvät (korvissa selvästi patteja, mahdollisesti myös muualla) oireet aiheuttavat vähintään epämukavaa oloa.
7. Parantunut korvapunkki voi jättää vaikeiden tapauksien korviin jälkiä (lovia, korvan reunan pientä epätasaisuutta)
8. Peseminen ei aiheuta erityistä (lisä)epämukavuutta, vaikka rotalla olisi korvapunkkioireita (pesin osan pojistani ennen häätöä)
9. Näennäisesti oireettomalla eläimellä voi olla korvapunkkeja!
10. Oireiden kehittymisnopeus on yksilökohtaista.

Jos joku ehdottomasti haluaa kuvan korvapunkkipalleista tms., on tässä vielä muutama päivä aikaa ennen kuin oireet alkavat oletetusti kadota.

Puhdas, siisti häkki

Onko rottahäkkiä mahdollista pitää hyvän näköisenä ja hajuttomana viikkosiivousten välilläkin?

Putsasin rottieni häkit viime keskiviikkona läpikotaisin ja päätin, että tällä kertaa ne eivät tämän viikon keskiviikkona lemppaa. Junnujen takia laumakoot ovat suuria ja iso lauma rottia alkaa toki haistakin nopeammin kuin kaksi tai kolme rottaa suuressa häkissä.

Minkälaiset toimenpiteet edesauttavat häkin hajuttomuutta? Näitä seuraavaksi mainittuja olen itse käyttänyt:

– Pohjalaatikko ja kerros kuiviketta. Vaikka häkki olisi kuinka iso, on hyvä pitää siellä alhaalla kunnollista korkeareunaista pohjalaatikkoa johon saa paksun kerroksen hajua sitovaa kuiviketta.
– Vessalaatikoita, vähintään 2kpl. Sijoittelu on kriittisen tärkeää. Ruokailutasot ovat sotkuisimpia, laita vähintään niihin laatikko. Käytä vessalaatikossa kuivikkeena kissanhiekkaa. Olen huomannut, että rotat käyttävät vessaa paljon paremmin kun siinä on kissanhiekkaa. Rottien ei tarvitse edes olla opetettuja laatikolle.
– Tasoilla helposti poistettavat ja pestävät/roskiin heitettävät päälliset. Esim. sanomalehti tai kangas.
– Helposti irrotettavat sisusteet. Roikkuvissa sisusteissa suosi esim. hakaneuloja tai koukkuja, jotka on helppo irrottaa.
– Helposti pestävät sisusteet. Muovi on todella armollista. Haju ei hevin tartu muoviin eikä sitä voi kusta pilalle. Yksinkertainen muovirakennelma on helppo pestä eikä ulostetta jää jumiin mihinkään väleihin. Se on nopea pestä suursiivouksen välissäkin.
– Tasapainoinen ruokavalio. Löysä rotanpapana, yksikin, hajustaa koko huoneen pitkäksi aikaa.

Kun koittaa siivouspäivä, pese häkki tarkasti. Katso ettei pinnoihin jää pissaa tai ulostetta kiinni. Liota puiset sisusteet ja hinkkaa ne huolellisesti läpi. Pese kaikki kankaiset sisustukset. Heitä vanhat kuivikkeet vessalaatikoista, pohjalta ja tasoilta roskiin.

Välipäivinä häkissä tehtävät toimenpiteet:
– Siivoa vessalaatikko joka päivä. Jos se on oikein likainen, vaihda kaikki kuivikkeet. Muulloin riittää pelkkä pienisilmäisen lapion käyttäminen, jolla siivilöit papanat hiekasta.
– Vaihda kankaat/sanomalehdet tasoilta n. joka toinen päivä. Usein käytetyiltä/likaisilta tasoilta joka päivä.
– Pese ruokakupit kerran tai pari viikon aikana, riippuen kuinka sottaisia rottasi ovat.
– Pese likaiset mökit ja nukkumapaikat vähintään kerran viikon aikana.
– Pyyhi tasot rätillä vähintään kerran viikon aikana. Oikein likaiset tasot voi kiikuttaa suoraan suihkuunkin, jos ne vain ovat helposti irrotettavia.

Tarkkaile etenkin nukkuma- ja ruokailupaikkojen siisteyttä. Ne ovat yleensä kaikkein törkyisimpiä. Joku oikein suosittu unipaikka alkaa haista todella nopeasti jos sitä ei pese välillä.

Hajua vähentää myös häkin ulkopuolen pitäminen siistinä. Lakaise häkistä lentäneet kuivikkeet, papanat ja ruuanmurut pois usein. Ympäriinsä lennellyt häkkiroska haisee yllättävän paljon! Lakaisemisen lisäksi imuroi kunnolla vähintään kerran viikossa. Lattiat on hyvä myös luututa siivouksen yhteydessä. Lattialle lentänyttä pissaa ei imurilla tai harjalla irti saa.
Vie rottalan roskis nopeasti pois haisemasta. Siellä se kaikkein likaisin ja haisevin kama on, huone ei voi mitenkään olla hajuton jos siellä säilyttelee haisevia roskia.
Pese rottien kangasvirikkeet mieluiten heti kun olet vaihtanut ne. Likaiset kankaat jäävät muutoin haisemaan johonkin kylppäriin tai pyykkikoriin (tai rottalan lähettyville).

Hajua vähentäviä tai hajuun auttavia ulkopuolisia asioita:
– Ilmanputsari. Tehokas ilmanputsari on kullan arvoinen. Halvimmat maksavat muutaman kympin, ja sellainen riittää mainiosti lemmikkirottatalouteen, jossa on vain pari eläintä. Kunnon rottalaan tarvitaan sitten kunnon vehkeet ja niistä saa maksaa useita satoja. Ovat kyllä yleensä ihan hintansa väärtejä.
– Etikkaa kipossa. Neuvo voi kuulostaa hassulta, mutta se todella auttaa. Etikka haihtuu huoneilmaan ja poistaa hajua. Se tosin myös saattaa välillä haista huoneilmassa rottien sijaan.
– Kosteuden pitäminen normaalilukemissa. Liian kostea ilma aiheuttaa kuivikkeiden tehon heikkenemistä ja kaikki alkaa haista nopeammin. Liian kuiva ilma ei ole rottien keuhkoille hyväksi. Kosteutta voi lisätä sitä varten tehdyillä laitteilla ja poistaa hyvällä tuuletuksella. Myös kasvit lisäävät kosteutta ja suola kipossa kuulemma poistaa kosteutta jonkin verran.
– Vähäisen hajun peittäminen onnistuu esim. kahvinporoilla. Häkkien lähelle vaan kahvinporoja kippoon. Kahvi tuoksuu voimakkaammin kuin vähäinen rottahaju ja on useimmille ihmisille myös miellyttävämpi haju.
– Erilaisia hajunpoistokemikaaleja, tuoksuautomaatteja yms. voi myös käyttää. Huomioithan vain sen, että et ruiskuttele kemikaaleja liian lähellä häkkejä ja etteivät hajut ole liian voimakkaita. Häkinpesuun voi käyttää erilaisia eläimiä varten tehtyjä hajuja poistavia valmisteita, esim. urine off ja Pissi pois. Niitä voi ostaa eläinkaupoista ja ne toimivatkin ihan ok pesun tukena.

Suuriovista häkkiä on paljon mukavampi putsata päivittäin kuin pieniovista. Kannattaa siis jo häkin valinnassa kiinnittää putsattavuuteen huomiota! :)
Huomaa, että likainen häkki haisee, vaikka sinulla olisi sata ilmanputsaria ja kymmenen kippoa etikkaa & kahvia. Likainen ympäristö ei ole eläimelle hyväksi ja ammoniakkihöyryt vaurioittavat keuhkoja. Eläin alkaa itsekin haista.
Steriiliä ei tarvitse olla, mutta peruspuhtaus on hyväksi eläimille ja samassa asunnossa asuville ihmisille (ammoniakki ottaa ihmisenkin keuhkoihin). Likainen, haiseva rottahäkki vähentää asumisviihtyvyyttä kodissa ja kerrostalossa haju pahimmillaan leviää rappukäytävään tai jopa naapuriasuntoihin.

Mummolauman alakerta ennen muuttoa.

Ohoi maailma, blogi kutsuu

Muuttohärdelli ja ongelmat alkavat taas olla ohi. Muutin rottien ja muitten elukoitten kanssa ihan kivan kokoiseen kaksioon, josta rotat saivat puolet toisesta huoneesta. Täällä meille sitten ilmaantui junnutyttölaumaan kiva korvapunkkiepidemia. Korvapunkeista voi lukea enemmän esim. Skeyn foorumille kirjoittamastani aiheesta. En viitsisi kirjoittaa ja laittaa kuvia nyt kolmatta kertaa enää, niin blogiin ei tule erikseen hoito-ohjeita, taustoja ja muita.
Ensimmäisestä lääkintäkerrasta on kohta viikko, ja rotat näyttää paremmilta. Salus, jolla siis oli pahimmat oireet, on parantanut korviaan oikein ahkerasti. Enää löytyy vain vähän rupea. Löysin yhdeltä rotalta nenästä kunnon oireilevan kohdan (sillä ei korvissa kuitenkaan ollut kuin ihan ihan vähän oireita?) ja nyt nenän päällä on enää karvaton kohta. Eli parempaan suuntaan mennään! Eilen siivosin häkit perusteellisesti ja heitin kaikki kankaat sieltä suoraan roskiin.

Sellaista siis meiltä. Loppuun häikäilemättömästi laitan vain kuvia. Voin myöhemmin tulla päivittämään tilannetta yleisesti.
Niin ja ps. tosi ihania nuoria rottia olisi vailla kotia. Black husky, black, silver-mink, mahdollisesti joku sininenkin naaraissa ja uroksissa on monta mahtavaa martenjunnua (ma/ir, ma/hu ja ma, osa näyttelytasoisia) omaa sijoituskotia vailla. Kuljetus onnistuu viikonloppuna Turkuun uroksilla. Naaraat luovutan vasta ensi kuussa kun korvapunkit ovat varmasti poissa.

Ne kuvat siis.
Otin taas vaihteeksi kuvia salamalla, ja tuli tallennettua muutamat silmät kortille. Martenin silmän erottaa näistä helposti, mutta osaatteko sijoittaa loput oikein?
Eli kuvissa marten, marten/husky, champagne ja himalayan. Ja toi musta silmä on cinnamonilta.

Sitten vertailu kahdesta kauniista muunnoksesta. Eli tässä on champagne ja cream:

Cream on oikealla. Sen turkin väri on lämpimämpi ja keltaisempi. Vasemmalla on champagne, joka on enemmän vaalean harmahtavan beige.

Grimm (404 Doppelganger) siivoaa kanssani:

Rotat ja lisäaineet

E-koodiviidakkoa löytyy ihmisruokien lisäksi myös eläintenruuista. Säilöntäaineita, väriaineita, hapettumisenestoaineita, aromivahventeita yms. Hyvin monen kotirotan elämään kuuluu jonkinasteinen lisäaineiden syönti. Onko se vaarallista? Ihmisiä kehotetaan olemaan tarkka lisäaineiden kanssa, onko samaan syytä eläimillä? Voiko ihmisille vaarallisia aineita antaa rotille tai toisinpäin?

Tässä asiassa rotan omistajat ovat onnellisessa asemassa. Meillä on eläinlaji, jota on käytetty laboratoriotutkimuksissa koe-eläimenä iät ja ajat. Tutkimustietoa löytyy melkein kaikesta mitä vain keksii. Lisäaineet eivät tee poikkeusta. Aina labratutkimuksia ei voi täysin suoraan soveltaa kesyrottiin, mutta yleistä linjojenvetoa tai teorisointia voi tutkimusten perusteella harrastaa.
Osa ihmisille vaarallisista aineista on rotille ok ja sama pätee myös toisinpäin. Toiset eläinlajit kestävät tiettyjä aineita paremmin kuin toiset. Esim. nuolimyrkkysammakot syövät lievästi tai vähemmän lievästi myrkyllisiä ötököitä ilman ongelmia. Sen on arveltu olevan syynä ko. sammakoiden myrkyllisyyteen. Lemmikkeinähän nuo samat sammakot ovat myrkyttömiä/lähes myrkyttömiä. Myös se maailman myrkyllisin sammakkolaji, eli kultanuolimyrkkysammakko.

Hyvin yleisiä lisäaineita lemmikkien ruuissa ovat mm. BHA ja BHT, E320 ja E321. Nämä ovat antioksidantteja, hapettumisenestoaineita. Hyvin moni näistä ”kahdesta pahasta” onkin kuullut. Ihmisille aiheuttavat (en muuten tarkistanut näitä, keräsin vain eri lähteistä, jotka eivät välttämättä ole mitään totuuksia!) ja pahentavat astmaa, aiheuttavat ylivilkkausoireita lapsille, nuha- ja allergiaoireita, väsymystä, keuhkovaurioita, kasvaimia…
Mutta miten on rottien laita? Käykö rotille samoin? Aiheuttavatko BHA ja BHT rotille keuhko-oireita ja kasvaimia?

BHA, Butyylihydroksianisoli
Syöpä: Ensimmäinen löytämäni tutkimus kertoo, että F344-tyypin rottien ruokavalioon oli lisätty BHA:ta kahden vuoden ajan annoksilla 0,5 ja 2%. Suurempi annos lisäsi tiettyjen syöpätyyppien todennäköisyyttä huomattavasti, pienempi hieman vähemmän. Tulos oli kuitenkin, että BHA aiheutti tämän tutkimusryhmän rottien etuvatsaan syöpämuutoksia
(Carcinogenicity of butylated hydroxyanisole in F344 rats.)
Syövän lisäksi BHA:n vaikutusta on tutkittu mm. käyttäytymisen kehitykseen (hyvin marginaalinen vaikutus 0,25% ja 0,5% BHA:ta syöneillä). Muutoin on tutkittu, että terveillä aikuisilla rotilla 0.75% annoksella sekä BHA että BHT ovat vahingollisia verelle ja että BHT oli myrkyllisempää kuin BHA.

BHT, Butyylihydroksitolueeni
Syöpä: Ja taas tutkimus karsinogeenisyydestä. Ryhmät 0,25 ja 1% ja 2 vuotta tutkimusta Wistar-tyypin rotilla. BHT:n ei havaittu aiheuttavan syöpää rotille tässä tutkimuksessa. Rotilla siis kyllä ilmeni erilaisia syöpiä, mutta ei sen enempää kuin verrokkiryhmällä.
(Chronic toxicity of butylated hydroxytoluene in Wistar rats)
BHT:n on havaittu alentavan epämuodostumien määrää diabeetikkoemojen jälkeläisillä. BHA:n käyttäytymistutkimuksen kanssa samanlainen tutkimus on tehty myös BHT:llä. Samat annokset ja yhtä pitkään. BHT aiheutti enemmän erilaisia oireita tiineille emoille ja poikasille ennen vieroitusta annoksella 0,5. Se myös lisäsi poikaskuolemia aina 30 päivän ikäiseksi asti. 0,25 lisäsi myös kuolemia ennen vieroitusikää. Käytökseen ei alle 0,5 annoksilla ollut vaikutusta. Annoksilla 0-0,125% BHT:llä oli kokonaisuudessaan vain marginaalisia vaikutuksia.
Rotille BHA:n LD50 nieltynä on 2000 mg/kg ja BHT:n 2930 mg/kg. Eli näillä annoksilla aineet tappavat puolet koe-eläimistä. Aine on siis sitä myrkyllisempi mitä vähemmän sitä tarvitaan. EU:n määritelmän mukaan aine on haitallinen, jos sen LD50-arvo rotilla on nieltynä 200–2000 mg/kg. BHA yltää tähän juuri, BHT ei mene edes haitallisen määritelmään, sitä ei siis luokitella myrkyksi. (Ps. Tavallisen pöytäsuolan LD50 nieltynä on 3,000 mg/kg)

No miksi näitä käytetään eläintenruuissa? Antioksidantti estää hapettumista, eli parantaa ruuan säilyvyyttä. Ne estävät rasvojen härskiintymistä ja siitä johtuvia maku-, väri- ja hajumuutoksia.  Synteettinen antioksidantti (esim. BHA & BHT) tulee halvemmaksi kuin luonnollinen, koska sitä riittää pienempi määrä.
Yleensä BHA:ta ja BHT:tä käytetään jonkin toisen antioksidantin kanssa, sillä monesti BHA ja BHT eivät ole yksinään käytettyinä kovin tehokkaita. Myös säilöttävällä aineella on oma vaikutuksensa antioksidanttien tehoon.

Ihmisillä BHA:n ADI on 0-0.5 mg/kg bw/päivä ja BHT:n 0-0.3 mg/kg bw/päivä. Tämä on siis suurin hyväksytty annos, jota ihminen voi saada ravinnostaan päivittäin ilman terveydellistä riskiä.

Eräs koiranruokavalmistaja (Bil-Jac) kertoo BHA:n määrästä heidän koiranruuassaan:
”In a dog food containing 16% fat, a cup of food contains approximately 0.004 g or 4 mg BHA. Pet foods containing 20% fat contain approximately 6 mg BHA per cup of food.”

Oli todella hankala löytää tietoa siitä kuinka paljon eläintenruuissa näitä aineita käytetään, joten joudumme tyytymään tähän.
Näitten tietojen perusteella jokainen voi tehdä oman ratkaisunsa BHA:sta ja BHT:stä rotanruuassa. Lisää tietoa voi kaivella googlesta, sieltä löytyy myös nuo tutkimukset kokonaisina. Ihan vaikka hakusanalla ”Butylated hydroxyanisole” ja ”rat” pääsee tutustumaan jo moneen BHA-tutkimukseen. Tarkoitus oli kerätä viitteet kaikkiin, mutta hienosti unohdin, joten joudutte etsimään nuo lyhyemmin viitatut tutkimukset itse.

Lisäaineita on satoja, enkä aio niitä tämän enempää käydä läpi. Juuri BHA ja BHT olivat omasta mielestäni kiinnostavimmat, vaikka meillä ei rotanruokasekoituksessa niitä olekaan. Eikä muuten ole koirienkaan ruuassa. Tietoisesti tätä valintaa ei kuitenkaan ole tehty, vaan ruuat on valittu sopivuuden, saatavuuden, hinnan ja säkkikoon mukaan.
Jos jokin muu lisäaine pohdituttaa omassa tai rottien ruokavaliossa, voi tietoa etsiskellä sieltä Googlesta. Blogiteksteihin yms. kannattaa suhtautua varauksella, ja etsiä vaikkapa PubMedistä tms. tutkimuksia. Joskus materiaali on ristiriitaista, ja tällöin täytyy pohtia tutkimuksen teettäjän, otannan ja käytetyn kannan vaikutuksia tuloksiin.  Eivätkä labratutkimukset ole mitään jumalan sanasta seuraavia totuuksia, tulokset on saatu tietyllä määrällä tietynlaisia eläimiä tietyillä tutkimusmenetelmillä. Jos mikä tahansa näistä muutetaan toiseksi, tulokset voivat muuttua.

Hauskaa tutkailua itse kullekin!

Ei jalostukseen

Miksi jotkut poikueet myydään ”ei jalostukseen”?
Asia on toisinaan hämmentänyt ihmisiä, joten lienee tarpeen käydä juttu taas läpi. Tästä on puhuttu mm. Skeyn foorumilla, mutta eihän sinne oikeaan aiheeseen aina onnistu löytämään.

Yksinkertaisimmillaan merkintä tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukeekin. Kasvattaja toivoo, että ko. poikueesta hankittua eläintä ei käytettäisi jalostukseen. Ostaja sitoutuu tähän ehtoon yksinkertaisesti ostamalla poikasen poikueesta jolla tällainen maininta on.

Käytännössä ehto ei loppupeleissä ole kohtuullinen täyteen hintaan myydyllä naperolla, mutta ei jalostukseen myydyllä rotalla poikasten teettäminen (jos kasvattaja saa tietää asiasta) vaikuttaa todennäköisesti ostajan myöhempään rotanhankintaan. Eli oman rottaharrastuksen jatkuvuuden kannalta on ihan järkevää muistaa asia myös silloin kun tahtoisi kovasti sille rakkaalle mussulle poikasia.

Syitä merkintään on monia. Suvussa voi olla jotain ikävää ominaisuutta, joka tulee ottaa huomioon jalostuskäyttöä suunnitellessa. Emo on saattanut parturoida tiineys- tai imetysaikana. Jotain, jonka takia mahdollisesti koko poikue menee jalostuskieltoon tai jotain, jonka takia poikueen mahdollista tulevaa jalostuskäyttöä halutaan kontrolloida. Poikaset ovat todennäköisesti aivan yhtä ihania kuin mistä tahansa muustakin poikueesta tulevat, niitä voi käyttää näyttelyissä samalla tavalla kuin muitakin rottia ja niitten terveys ja odotettavissa oleva elinikä ovat normaaleja.
Ihmisen joka käyttää näitä eläimiä jalostukseen, on mahdollisesti tiedettävä jotain tiettyä suvusta tai ominaisuuksista, että siitä seuraavasta poikueesta ei tule katastrofia. Toki kasvattajienkin kristallipallot odottavat vielä tullissa saapumistaan, mutta ainakin taustat tietämällä pystyy mahdollisesti vähentämään jonkun ominaisuuden ilmenemistodennäköisyyttä.

Mitään todella vakavaa ongelmaa näissä ei jalostukseen -myydyissä poikasissa ei pitäisi kuitenkaan olla. Suurentunut riski johonkin tiettyyn vakavaan sairauteen poikasella on syy pitää poikanen itse tai sijoittaa se ihmiselle, joka tietää asian ja osaa elää sen kanssa. Viallisia poikasia ei tule myydä ollenkaan. Eikä nyt puhuta mistään pienestä knikista hännänpäässä, joka ei lemmikkirotan elämään vaikuta millään tavoin. Esim. megacolontapaus poikueessa on otettava vakavasti, eikä poikueesta voi päästää ulos yhtään poikasta joka voisi jatkaa sukuaan edes vahingossa. Ainoa täysin varma keino on joko pitää kaikki poikaset itse tai lopettaa ne. Kyseeseen voi tulla myös jo ennestään luotettavaksi todettu koti, jossa on vain yhtä sukupuolta. Vahingot eivät näitten pienten kahlekuninkaitten kanssa ole mitään superharvinaisia. Riittää yksi hieman huonosti suljettu häkin ovi tai muovinen pohjalaatikko ja asialleen omistautunut rotta.

Vuoden 2011 vahingot

Moni lukijoista mahdollisesti jo tietääkin, että meiltä martenit lähtevät vain sijoitussopimuksella. Tämä juurikin siksi, että pelkkä ”ei jalostukseen”-merkintä on hyvin vähän omistajaa sitova. Marteneiden tapauksessa poikasen sijoituskoti on vain haltija, ja eläimen jalostusoikeus jää kokonaan kasvattajalle. Tämän takia hinnanalennus (poikasen saa ilmaiseksi).  Emme tietenkään käytä joka ikistä meillä syntynyttä martenia jalostukseen, mutta kun se toinen vaihtoehto olisi pitää koko poppoo itse. Huh.
Sitten naurattaa kun joku tulee kyselemään kuinka paljon tästä kasvattamisesta tienaa tai sanoo, että teetä muutama poikue niin saat rahaa. ;)

Huomiona muuten vielä sekin, että ”ei jalostukseen”-poikasia voi oikea ihminen (yhteistyökasvattaja tms.) saada jalostuskäyttöön.

Jos poikasten teettäminen kiinnostaa, kysy kasvattajalta siihen sopivaa poikasta/sijoituseläintä! Älä osta niitä ei jalostukseen -poikasia rottavauvojen tekoon, kun ”turvallisempiakin” poikasia siihen hommaan on olemassa. Jos joskus joudut luopumaan rotista ja myyt ne toisaalle, muista kertoa hänellekin että ostit rotat ”ei jalostukseen” ja ne lähtevät sinulta eteenpäin vain samalla sanomalla. Olen nimittäin nähnyt tapauksia jossa rotta on vaihtanut omistajaa ja tuollainen asia on unohtunut uudelle omistajalle kertoa. Sitten tulee poikasia ja joku jossain miettii, että mikä meni vikaan.

Marten husky ja muita legendoja

Meidän uusin, sijoituskodissa kasvava, marten poikue paljastui hyvin husky-painoitteiseksi. Tyttöjä on poikueessa kolme. 2 marten huskya ja 1 siamese (toivottavasti ei husky sekin). Poikia on 7, joista 2 on huskyja.

Tässä poikueessa lohduttaa kuitenkin se, että lapsilla ei näy olevan pahemmin marmorointia.

Sitten onkin jännää vauvojen kasvaessa arvuutella kenellä on yksi Ma ja kenellä kaksi. Odottakaas niin ne kaikkein hienoimmat ovat sitten juuri ne huskyt…

Äskettäin syntyi myös vihdoin se Oikeitten sinisten poikue. Jes! Nyt on poikasilla väriäkin, eivät ole semmoisia homeisensinertävänvaaleita. Vanhemmat Zaya’s Call Someone ja 404 Doppelganger. Nämä lapset saivat turkkinsa eilen, ja kylläpä oli mukava katsoa pitkästä aikaa kunnon sinisiä. Tai blue agoutejahan tuolla suurin osa on. Meinasin käyttää tuon uroksen sitten seuraavassa näyttelyssä, kun se ei ole eläessään näyttelyissä käynyt ja uskoisin sen kuitenkin saavan vähintään laatupalkinnon. On siis se poika, joka palautui sijoituskodista aiemmin tänä vuonna.

En muista joko kirjoitin asiasta, mutta joulukuussa meiltä olisi tarkoitus lähteä rottasia venäjälle. Jännää. :) Itsellä ei venäjä taivu pätkääkään, kyrillisiä aakkosia pystyn lukemaan wikipedian kanssa ja toki sanakirjaa osaan käyttää. Lähin kontaktini Venäjään on viimekesäisen itärajareissun yhteydessä parin tunnin seisoskelu Venäjän rajalla kun äitini kävi tankkaamassa auton. Onneksi meillä on sijottikoti, joka toimii molemmin puolin tulkkina. Ei tule sitten sitäkään ongelmaa, että molemmat kommunikoivat englanniksi ja puolet jää ymmärtämättä (en tietenkään tiedä kuinka hyvin siellä puhutaan englantia, mutta tähän mennessä kokemukset tuontielukoiden kasvattajien kanssa kommunikoinnista ovat olleet vähintään turhauttavia).

Pari päivää sitten Lefu kävi Lahdessa täyteenahdettuine kuukusenmunineen. Aika pikainen pyörähdys se täällä vain oli, mutta olipas taas kiva nähdä!

Niin ja yhdistyksessäkin on tapahtumassa kaikkea jännää! Jos joku ei ole vielä huomannut, niin siellä on mm. Skey-huppareiden alustavat varaukset käynnissä. Ensimmäistä kertaa menetin myös hermoni koko hommaan, mutta siitä hermojen menetyksestä kumpusi sitten uusia ideoita. Niin ja meillä on muuten tosi kiva hallitus! Vielä yksi huutomerkki muuten vaan!

Lopuksi esittelen omaan silmääni tosi miellyttävän ja kauniin värisen creamin

Mantella:

Pääsivusto uusiutui

Tässä istun ja odottelen sitä, että uudistettu pääsivusto suostuu latautumaan nettiin asti. Valitettavasti se on edelleen hieman kesken, mutta kyllästyin jumittamaan vanhaa versiota netissä ikuisuuksia.
Verkkokorttini on hieman hajoamispisteessä, niin varmaan saan odottaa tuota koko sivuston siirtymistä vielä ensi vuonnakin.

Tässä välillä olemme kokeneet lisää kansainvälistymistä. Saamme kaksi sievää burmese-tyttöstä tuolta itärajan takaa Venäjältä. Gloria from the Nevsky Mosaic (russian burmese) ja Greta from the Nevsky Mosaic (burmese) taitavat oikeastaan jo olla Suomessa odottamassa sitä, että pääsemme hakemaan ne.
Elinalta myös lähtee yksi sable burmese -tyttö kohti Puolaa tämän kuun puolivälissä.
Suosittu tuo burmese.

Äskettäin blogissa mainitsemani Breeders Assistantin kanssa meillä on mennyt oikein mainiosti. Olen saanut sinne suurimman osan sukutauluista ja tietämistäni esivanhemmista. Nyt sitä on jäljellä enää tietokannan ylläpitäminen ja muut toiminnot. Välillä harhailen nimilistaa läpi ja tuijottelen sukutauluja miettien, että mitäpä sitä nyt tekisi. Martenit pitäisi lisätä uudestaan, kun Elinan koira päätti sammuttaa tietokoneeni ennen kuin ehdin tallentaa ne. Onneksi se ei ole kovin vaativa homma kun niitten sukutaulut ovat aika lyhyitä tai sitten jo lisätyistä suvuista.

Eilen löytyi taas yksi silmätulehdustapaus blue rex urokselta. Niitä on ollut nyt vähän liian monta tuossa samassa suvussa, että voisin laittaa enää täysin sattuman piikkiin. Tulehdus tulee aina vain toiseen silmään ja on todella sitkeä. Sitä on esiintynyt 317 Sundayn ja 304 Satedan jälkeläisissä ja jälkeläistenjälkeläisissä.
Arvostan jos jollakulla on jotain huomioita asiasta. Minulla on leuka maassa tämän asian suhteen.

Noh. Sivustosta on vielä yli puolet siirtämättä ja minulta loppuu jutut kesken. Ei kannata mennä katsomaan vielä, kun sotku on sivustolla varmaan melkoinen juuri nyt! Poistin siis kaikki vanhat tiedostot uusien alta.

Kasvattajapäivät

Nonni. Jospa sitä nyt olisi levännyt tarpeeksi kasvattajapäivien jäljiltä. Oli kyllä taas mukavaa, ja päivät poikivat uusia ideoita, ajatuksia ja tietoa. Kyllä taas huomaa miten tärkeää on jutella muiden kasvattajien kanssa, eikä vain istua kotona hautomassa eläimiään aivan tietämättömänä kaikesta. Itsekin olen jo monta vuotta haalinut tietoa sieltä, täältä ja tuolta, mutta kasvattajien omia kokemuksia erilaisista asioista ei ihan niin vain löydykään jostain netistä. Varmaan hyvinkin puolet oppii olemalla muiden kanssa tekemisissä!

Eli jos jollain on kasvatussuunnitelmia, suosittelen ottamaan yhteyttä kasvattajiin ja kyselemään mitä mieleen juolahtaa. Nihkeää vastaanottoa ei tuolla olleista oikein kukaan tainnut kokea saaneensa aloittelevana kasvattajana, ja omat kokemukset ovat täysin samat. Porukka on mukavaa, ja ihmisiin on helppo tutustua.

Sannan (Ratsian) söpöt varit!

Meillä matka kasvipäiville alkoi jo perjantaina. Lähdimme päivällä kohti Helsinkiä hakemaan varattuja eläimiä. Ensin suuntasimme hamsterinhakuun. Elinalle tuli pitkäkarvainen valkoinen syrkki, jonka hienommasta värinimestä minulla ei ole aavistustakaan. Sieltä lähdimme tulevaan yöpaikkaamme kaverin luo Vantaalle, ja juuri kun olimme parin kilometrin päässä sieltä, saamme tietää, että lähdemmekin suoraan hakemaan Elinalle unikekoja. No käytiin kuitenkin heittämässä koira ja mukaan otetut rotat sinne, ja eikun matkaan.
Pääsimme taas näkemään hienon herppikämpän! Käärmeiden ja liskojen asumuksia seinät täynnä. Yhdessä huoneessa asui jyrsijöitä, kauniita kesyhiiriä, okahiiriä jne. Unikekoemo oli synnyttänyt kaksi pikkuista vauvaa ilmeisesti jo jonkin aikaa sitten, joten mukaan lähti yksi pariskunta, kolme junnua (2 urosta ja 1 naaras, sanoi Elina) ja kaksi pientä vauvaa. Vauvojen kohtalo selvinnee tässä jossain vaiheessa, että päättääkö emo stressata liikaa muutosta ja pistää lapset poskeensa vai ei.
Jostain syystä puheeksi tulivat okahiiret, ja kysyin, josko siellä olisi myynnissä ihan jotain oksakkeita. Itse tarvitsisin uroksen, mutta en toistaiseksi ollut saanut sanoja teoiksi, ja okahiiriuroksen hankkiminen oli venynyt. Ja löytyihän niitä okahiiriä! Valitsin kahdesta terraariosta yhden nuoren uroksen ja yhden nuoren naaraan, jotka saivat väliseinäksi boksiin pahvin, etteivät keksi ryhtyä tappelemaan. Boksejahan ei nimittäin ollut mukana kuin kaksi…

Automatkan aikana okahiiriboksi oli Elinan sylissä, ja melkein heti pahviin tehtiin reikä ja eikun tutustumaan. Ei mitään ongelmia, joten olkoot. Tarkoitus olisi saada yksinäiselle naaraalleni kaveri siitä tytöstä (plus ihastuin siihen kovasti), ja pojan tarvitsin ettei tarvitse ihan kamalan rajua sisäsiitosta tehdä jatkuvasti materiaalin vähyyden takia. Tyttö on agouti/white spotted ja poika pelkkä agouti. Tytöllä on tosi kauniit suuuuret korvat ja hauska, vaikka ei standardinmukainen, vaalea väritys.

Sitten skippaan loppupäivän, kun mitään blogiin kirjoitettavan mielenkiintoista ei tapahtunut. Lauantaina herättiin ajoissa, ja lähdettiin kohti kasvipäivien pitopaikkaa. Mutkien kautta sinne perille asti pääsimmekin, ja kohta sieltä alkoi solkenaan valua tuttua porukkaa autoissaan.

Zaya’s Roskilde eli Provo. Tämä kuva on nyt vähän vähemmän muokattu versio.

Aamiaistarjoilun jälkeen siirryimme pihan lämpöön piiriin. Viime vuodeltakin tuttuun tapaan kävimme jokainen vuorollaan läpi kasvattamamme muunnokset ja hieman ongelmista ja eteenpäinmenosta. Itse olen aivan toivoton, kun päästä katoaa kaikki mahdollinen juuri silloin kun se pitäisi sanoa. Sönkötän sitten jotain sinnepäin ja kohta tuleekin mieleen sata asiaa mitkä olisi pitänyt sanoa. Ups.
Puhe rönsyili aiheesta toiseen ja kävimme läpi monenmoista asiaa mm. järkevistä ulkosiitosvalinnoista, kuviollisten eläinten kasvattamisesta, valkoisista varpaista, rex-turkista ja sinisistä. Aika kului kuin siivillä, ja yhtäkkiä olimme olleet siellä parisen tuntia, ja ruokaakin olisi tarjolla. Kellokin oli jo sen verran, että meidän piti kohtapuoliin lähteä viemään kahta pientä rottapoikaa uuteen kotiinsa.
Syötyämme suuntasimme siis Tanjan opastuksella ensin kauppaan ja sieltä poikasia viemään. Poikien isä olikin siellä häkissä jo odottamassa, ja mököttämäänhän se meni kun kaksi rääpälettä tungettiin huollettavaksi. Sylittelin isipappaa hetken, ja katseltiin samalla miten isot pojat ottavat tulokkaat vastaan. Tulokkaat itse tutkivat häkkiä oikein innolla, ja suhtautuivat tosi luottavaisesti isompiinsa. Kovasti näytti siltä, että pikkuiset otetaan tosi hyvin vastaan, ja itse olin toki tyytyväinen myös siihen miten rohkeita ja luottavaisia lapset olivat uudessa paikassa vieraitten rottien seurassa.

Palattuamme sieltä aloin melkeinpä heti valokuvata eläimiä. Tarkoitus oli ottaa standardiin joitakin uusia kuvia, mutta standardikuviin ei kovin montaa osanottajaa ollut. Niinpä kutsuin kaikki lemmikitkin kuvauspöydälle, kun se siihen oli valmiiksi pystytetty. Tämän blogimerkinnän kuvat ovat siis juurikin näitä kuvia. Muutenhan en kasvattajapäivillä kuvaillut ihmisiä tms.
Kuvatessa jäi harmittamaan, että mukaan ottamani jatkojohdon lyhyyden takia en saanut aseteltua valoja haluamallani tavalla. Takanani/vieressäni olisi pitänyt olla joku valo, mutta ei ollut. Ärsyttää, että kuvien laatu jäi siksi huonoksi + muokkaamista on paljon. En vaan jotenkin ajatellut, että kaivelemani jatkojohto oli niin lyhyt.

Roosan komea pew-herra

Kuvauksen jälkeen pääsimme pian pelaamaan rotta-Aliasta. Eli selitä rotta-aiheinen sana. Voittajaksi selviytyi nopeiten kaikki viisi sanaansa selittänyt, tällä kertaa Janina (Ratazana’s). Itse olin muka toisella sijalla, vaikka tuntui että olin kovin hidas. Sanoissa oli selitettävänä kasvattajanimiä, rottien vaivoja ja sairauksia, näyttelyjuttuja ja myös mm. Fairy oli päässyt lappuihin.

Olimme ajatelleet lähteä Vantaalle yöksi, mutta paljoa ei tarvinnut suostutella, että jäisimme kuitenkin paikan päälle. Koppasimme Emmin kyytiin ja lähdimme hakemaan tarvittavat tavarat sieltä Vantaalta. Samalla pistäydyimme taas kaupassa.
Homehduimme matkalla yllättävän pitkään, ja takaisin päästyämme tarjolla oli taas ruokaa, ja aivan ihanaa salaattia. Suurin osa porukasta oli tässä vaiheessa jo lähtenyt, ja jäljellä oli vain paikan päällä yöpyviä. Pistimme pystyyn oikean Alias-pelin, ja pelasimme sitä ja sen variaatoita yöhön asti. Sen jälkeen jatkoimme taas hieman pienentyneellä porukalla jotain Pictionaryn ja Piirrä & Arvaa -pelien tyyppistä piirtämispeliä.
Kun myös Roosan äiti lähti nukkumaan, siirryimme Elina (Kallio), minä ja Emmi terassille juttelemaan.
Siellä sitten istuimme aamuun asti. Itse olisin mennyt jo aiemmin nukkumaan, mutta en kuulemma saanut, joten uniaika tuli vasta joskus kuuden jälkeen kun muutkin väsähtivät.

Aamu oli kamala. Parin tunnin yöunet takana takasivat järkyttävän väsymyksen, ja olo oli ihan nihkeä ja hikinen. Laitoimme nukkumispaikan kasaan, ja siirryimme pöydän ääreen aamupalalle. Pikkuhiljaa paikalle valuivat muualla yöpyneet, ja aamiaisen jälkeen istuimme olohuoneessa ringissä juttelemassa. Sannalla oli valmiiksi ihan puheenaiheitakin mietittynä, ja niin me pääsimme keskustelemaan mm. karsimisesta, lääkittyjen rottien käyttämisestä jalostuksessa, knikeistä, kirjanpidosta yms. Kävimme läpi myös yhden kauniin russian blue -naaraan hyviä puolia, ja hieman nuoremman punasilmävariegatedin huonoja puolia.
Omien eläimien ongelmakohtien saaminen päähän oli taas vaikeaa, kun niitä olisi pitänyt muistaa. Tiedänhän minä suunnilleen minkä kanssa pitää omassa kasvatuksessa tehdä juuri nyt töitä, ja missä menee hyvin ja mitä painotan eniten ja mitä vähiten, mutta muita kuunnellessa ei ehdi kasata ajatuksiaan ja sitten yhtäkkiä pitäisikin sanoa jotain järkevää. En myöskään aktiivisesti koskaan ole juuri miettinyt, että mitä asiaa rotan ulkomuodossa pidän tärkeimpänä.
Ehkäpä opettelen miettimään myös näitä asioita. Olen aiemmin varmaan keskittynyt lähinnä kokonaisuuteen, erittelemättä osa-alueita. Se toisaalta voi johtua siitäkin, että monesti on ollut vaikka vain yksi sopiva uros jollekin tietylle naaraalle, ja se on sitten pitänyt astuttaa sillä tai ei ollenkaan. Vaan valitsenhan minä sieltä poikasistakin toki aina ne jotka pidän, ne jotka laitan sijoitukseen ja ne jotka myyn. Viimeisten muutaman poikueen kohdalla olen sijoittanut/pitänyt itse omalla mittapuullani melko paljon. Esim. nyt näistä viimeisimmistä champagneista meni kaksi urosta ja yksi naaras sijoitukseen, yksi naaras itselleni ja vielä yksi uros sellaiseen kotiin, että tarvittaessa voin käyttää sitä (astutuspalkkion kanssa toki). Se poikueen viimeinen meni sitten ihan lemmikkikotiin.
Viimeisimmistä sinisistä kotiin jäi kaksi naarasta ja yksi uros, ja sijoitukseen yksi uros. On muuten ollut melko kaunis poikue kokonaisuudessaan se.

Aiemmin ajattelin, että yksi uros ja yksi naaras per poikue on aivan riittävä määrä pitää, mutta nyt ajatus on muuttunut siihen suuntaan, että jos sijoituskoteja löytyy, annan mahdollisimman paljon sijoitukseen. On hyvä kun voi valita käytettävät yksilöt vasta kun ne ovat aikuisia.

Riittänee taas tältä erää tämä. Minä jään sulattelemaan kasvattajapäivien asioita. Ties vaikka sitä innostuisi päivällä käymään läpi omia rottiaan tarkemmin ja kirjaamaan taas huomiot ja mietelmät ylös. Paperitkin pitäisi järjestää, kun nuo kansiot ovat jo jonkin aikaa olleet yksi sekasotku. Ei ole hienoista systeemeistä ja erillisistä kansioista hyötyä, jos niitä ei käytä!

Kiitokset kaikille kasvattajapäivillä olleille!

Laumanmuodostusta

Olen kauhulla odottanut tätä päivää. Urokseni ovat siis olleet vähän kuka missäkin pareina tai pikkuriikkisissä laumoissa. Se ei oikein toimi niin, joten jätkiä pitäisi totuttaa toisiinsa.

Aokigahara Forest eli Keskiviikko. Papuan ja Ruojan tytär.

Otinpa tänään sitten kolmen eri lauman jätkiä, ja aloitin totutuksen.
Nyt olisi siis tarkoitus muodostaa viiden uroksen lauma. Yhdessä laumassa oli kolme nuorehkoa poikaa, joitten keskinäiset suhteet todella hyvät. Toinen ”lauma” koostui aikuisesta uroksesta kera parikuisen uroksen. Viides poika 9kk kolmannesta laumasta ei ollut edes omasta laumastani, vaan se menetti laumakaverinsa ja palautui minulle sijoituskodistaan.

Ruokinta-aika sattui olemaan käsillä, joten käytin sitä hyödykseni. Laitoin rotanruuan sekoitussaaviin pohjalle kuiviketta ja ruokakupin. Sitten laumat 1 ja 2 ruokailemaan. Kun mitään erikoista ei tapahtunut ja pojat vaan mussuttivat ruokaa, lisäsin 9kk uroksen joukkoon.
Pojat jatkoivat tyytyväisinä mussuttamista.

Seurasin poikia jotakuinkin tunnin ajan, ja koko hemmetin ajan ne mussuttivat ruokaa. Välillä kävivät vähän juomassa juomapullosta, jota pitelin. Lakilla ykköslaumasta oli eniten ongelmia, koska sitä pelotti isot pojat. Rapsuttelin sitä sylissäni hetken aikaa, jonka jälkeen sekin rohkaistui.
Ei mitään skismaa koko aikana. Välillä käytiin vähän nuuhkaisemassa kavereita, että mitäs nää on, mutta loppuaika tosiaan meni ruokaillessa.

Kyllästyin katsomaan ja heitin pojat häkkiin ruokakuppeineen. Istuin sitten siinä seuraavaksi määrittelemättömän pitkän ajan. Ruoja kakkoslaumasta ajoi ykköslauman Ryövärin pois luotaan melkein alussa. Loppuaikana ei mitään. Osa tutki häkkiä, osa mussutti ruokaa.  Ihan kuin eivät muka ikinä olisi ruokaa nähneet.  Sekoitin tänään pikkusatsin hieman erilaista ruokaa, joten ehkä se sitten vaan maistui paremmalta.

Viereisessä häkissä yksi tyttö hinkkasi itseään kaltereihin. Toisella puolella junnupoikahäkissä Gira näytti tylsistyneeltä ja yritti ilmeisesti katkoa kaulaansa vessalaatikon reunalla. Alapuolella olevat vauvat olivat kasvaneet.

Jätin pojat sinne sitten keskenään. Rottahuoneen oven kylläkin jätin auki, että kuulen jos siellä tapahtuu jotain. Eniten pelkäsin Grimmin (palautunut kasvatti) ja Ruojan tapaamista, mutta joka kerta kun jompi kumpi jännitteli toiselle, se toinen teki rennosti omia juttujaan. Veikkaan kylläkin, että tuolla vielä jossain vaiheessa otetaan vähän yhteen. Tähän asti silti kaikki ok, ja toivotaan että tuo lauma lähtisi toimimaan.

Giran koiranruuat

Elinan rottalauma lähti hoitoon Elinan töiden ajaksi, ja rottahuoneessa on kummallisen tyhjää. Jos siis ei lasketa Elinan jälkeensä jättämää sotkua! Kanitkin lähtivät samalla viettämään kesää pihalle, joten edes ne eivät ole tekemässä pahojaan.

Huomenna laitan yhden tytön astutukseen, ja toivon että nyt tärppää. Sopivassa iässä ja painossa olisi myös yksi blue rex, mutta tytöt ovat eri laumasta ja kaavailtu uros on molemmille sama. Vanhempi naaras on niin Bitch, että en halua laittaa nuorempaa sen armoille…